Eteläisen Euroopan raha-asiat ovat pahasti umpisolmussa.
Rhodoksella Kreikan saarella on seurattu kriisin kehitystä.
Kolmea suomalaista naista haastateltiin. Nämä naiset ovat vuosia sitten jääneet
saarelle ja avioituneet paikallisten miesten kanssa. Kaikki kolme haastateltua oli yrittäjän ammateissa olevia ahkeria ihmisiä.
Eräät lauseet tarttuivat mieleeni kuunnellessani
haastatteluja.
”Vanhemmat ovat tehneet asioita liian valmiiksi lapsilleen.”
”Kriisillä on kasvattava vaikutus nuorisolle.”
Mitäs tästä ajattelet?
Onko kriisi tarpeellinen juuri nuorisoamme ajatellen.
Eurooppaa koetteli toisen maailmansodan kaaos 1940-luvulla. Sodan jälkeiset
sukupolvet ovat koettaneet ahertaa lastensa eteen, että he pärjäisivät paremmin
maailmassa. Lapsia on palvottu enemmän ja enemmän. Perunat on kuorittu
valmiiksi ruokapöydässä aikuisikään asti.
Mihin tämä väärä ”paapominen” johtaa?
Hulvattomuuteen – siis vastuuttomuuteen, tuhlaukseen,
välinpitämättömyyteen.
Tästä voidaan palata takaisin tähän hetkeen. Meitä siis
opetetaan, vanhempia ja nuorempia. Vanhempina meidän pitää opettaa lapsemme
ottamaan vastuita ja lasten on oltava kuuliaisia vanhemmilleen.
Jos tässä epäonnistutaan, seuraa kaaos.
Nyt tullaan maksamaan virheistä tavalla ja toisella.
Raamattu on opettajamme:
(Kirkkoraamattu 1933/38: Ef. 6:1-4)
1.Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se
on oikein.
2."Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on
ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus -
3."että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä."
4.Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan
kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Ef. 6:1-4)
1."Kuuliaisuus" on enemmän kuin alamaisuus.
Jumalan näkökulmasta on lapsen velvollisuudesta totella vanhempiaan vain yksi
poikkeus: ristiriita ihmisten ja Jumalan tahdon välillä (Apt 5:29). Lapsen
kuuliaisuus ei perustu omaan valintaan, vaan se on velvollisuus, joka on
sopusoinnussa Jumalan lain ja Luojan järjestyksen kanssa jo alusta pitäen.
2.Lainaus on 2 Moos 20:12:sta. Edellisiin käskyihin ei
sisälly mitään erityistä lupausta, mutta tähän Jumala on liittänyt lupauksen.
Se osoittaa, miten tärkeätä lasten on totella vanhempiaan. Jumala antaa sille
suuren arvon. On luonnostaan oikein, että lapsi tottelee vanhempiaan, mutta
lisäksi on Jumalan käsky, joka vaatii sitä. "Kunnioittaminen"
osoittaa, millaisesta mielenlaadusta kuuliaisuus on lähtöisin. Tottelemattomuus
vanhempia kohtaan on Jumalan sanan ja arvovallan halveksimisen merkki, ja siitä
seuraa Jumalan tuomio (Room 1:30; 2 Tim 3:2).
3.Tämä lupaus toteutuu myös välillisesti siten, että
kuuliaisena elävä säästyy paljolta pahalta, johon tottelemattomuus olisi
johtanut. Lupaus liittyi alun perin Kanaanin maahan (2 Moos 20:12).
Juutalaisten onni ja elämisen arvoinen elämä olivat sidoksissa Luvattuun
maahan. Nyt sama siunaus ulotetaan koskemaan koko maailmaa.
4.Lasten jälkeen Paavali mainitsee "isät".
Kehotukset koskevat heitäkin mitä suurimmassa määrin. "Kuri
(paideia)" on termi, jota käytettiin lapsen kasvattamisesta. Siihen kuului
opettaminen ja nuhteleminen, kaikki, minkä tarkoituksena on kasvattaa
luonnetta. Vrt. Hebr 12:5,7-8; 2 Tim 3:16. "Nuhde (nçthesia)"
merkitsee oikeastaan 'mieleenpainaminen', opettaa sanoilla tarpeen mukaan
rohkaisten tai nuhdellen.