Toivotan
teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!
Sanat
lausui presidenttimme Sauli Niinistö uudenvuodenpuheessaan 1.1.2013.
Olen
kiitollinen näistä sanoista, koska niissä on koko vuodelle tarkoitettu Jumalan
siunaus.
Mikään
muu ei ole niin tärkeää kuin nöyrtyä pyytämään apua kaikkein korkeimmalta
taholta. Ei kukaan, edes presidentti ole mikään, ellei hän luota Jumalaan.
Jumalan avulla meillä on toivoa. Globaalissa maailmassa olemme kuin lastu
laineilla ja voimme ajautua ties minne.
Lainaan
presidentin puhetta:
”Suomalaiset ovat
useissa vertailuissa osoittautuneet luotettavaksi, mutta myös luottavaiseksi
kansaksi. Meillä on perinteisesti korkea luottamus toisiimme, yhteisöömme ja
yhteiskuntaamme. Sen pohjalla on vankka oikeudentunnon käsitys, että
menetellään ja päätetään niin kuin oikein on. Siitä syntynyt yhteiskunnallinen
eheys on myös paras kilpailukykyvalttimme.
Eheyden voima on
vaikeuksien voittamisen voimaa. Meillä on siitä kokemuksia, paljon nykyistä
vaikeammista on selvitty. Onko tämä perisuomalainen hyvä jotenkin muuntumassa?
Entäpä jos ratkaisevin rakennemuutos onkin arvojemme rakenteessa?
On nähty itsekkyyden tai
suoranaisen ahneuden nousevan. Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta; ei
tehdäkään välttämättä niin, kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa
itselleen eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat
ajat, joissa elämme, vaativat ennemminkin ajattelemaan, voiko jostain edustaan
luopua. Sillä rakennetaan eheyttä.”
Olemme luotettavia, mutta
myös luottavaisia. Me uskomme usein liiankin hyvään toisista ja siksi saamme
siitä hyväuskoisuudesta maksaa, joskus vähemmän joskus enemmän. Suomalaiset
ovat kansana kovia kokenut ja sen pitäisi olla jonkinlainen voimavara selviytymiseen.
Vanhemman polven on vain muistettava valistaa nuoria, jolloin kaikki se
kokemuksista saatu voimavara saataisi siirrettyä vastuuta ottavaan sukupolveen.
Suomalainen on luottanut Jumalaan vaikeina aikoina, miksi siis Jumala ei
kelpaisi juuri nyt alkavana vuotena meidän turvaksemme?
1. Psalmi 46
Jumala on meidän linnamme
Musiikinjohtajalle.
Koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.
2. Jumala on meidän turvamme
ja väkevyytemme,
varma apumme hädän hetkellä.
3. Sen tähden emme pelkää,
vaikka maa järkkyisi
ja vuoret sortuisivat merten
syvyyksiin,
4. vaikka merten aallot
pauhaisivat ja kuohuisivat
ja vuoret vapisisivat niiden
mahtavuudesta. Sela.
5. Virta haaroineen
ilahduttaa Jumalan kaupunkia,
Korkeimman asuntojen pyhää
paikkaa.
6. Jumala on sen keskellä, se
ei horju.
Jumala auttaa sitä aamun
koitteessa.
7. Kansat metelöivät,
valtakunnat horjuvat,
hänen äänensä kuuluu, ja maa
järkkyy.
8. Herra Sebaot on meidän
kanssamme,
Jaakobin Jumala on meidän
linnamme. Sela.
9. Tulkaa ja katsokaa Herran
töitä,
hänen, joka tekee
hämmästyttäviä tekoja maan päällä.
10. Hän lopettaa sodat maan
ääriä myöten.
Hän särkee jousen, taittaa
keihään
ja polttaa sotavaunut
tulessa.
11. "Laskekaa
aseenne(20) ja tietäkää, että minä olen Jumala,
minä olen korkea kansojen
keskellä,
korkea maan päällä."
12. Herra Sebaot on meidän
kanssamme,
Jaakobin Jumala on meidän
linnamme. Sela.
(20) Kirj.: ”hellittäkää”.