Kuolemasta on monelaisia käsityksiä. Kun elämme hektisessä maailmassa ja meillä on kova kiire toteuttaa itseämme, tuskin ajattelemme kuolemaa useinkaan. Kenties läheisen kuolema pysäyttää meidät ainakin hetkeksi ja hautajaisissa olemme jo asian tuntumassa. Pappi voi myös puheessaan vaikuttaa meihin kun hän viittaa iankaikkisuuteen ja iankaikkiseen elämään kuolemankin jälkeen. Mitä tämä puhe oikein tarkoittaa? Lainaan ystäväni Tuomas Jäntin luvalla hänen kirjasta, totuuden hetkiä -luvun;
Iäisyyden rajalla
"Kuolema lopettaa tuskani. Mitä sillä on väliä, missä, milloin ja miten kuolen?" monet sanovat pinnalllisesti, usein sen enempää ajattelematta. Raamattu kuitenkin sanoo, että elämä ei lopu ruumiilliseen kuolemaan. Kuolema ei ole tyhjään raukeamista eikä tiedottomaan tilaan vaipumista.
Raamatussa kerrotaan ihmisistä, jotka olivat kuoltuaan tietoisessa tilassa. Elia ja Mooses olivat Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella, ja Stefanos meni suoraan Jeesuksen Kristuksen eteen. Puhuessaan kuolemastaan Paavali ilmaisi halun "päästä Kristuksen luo" (Fil. 1:23).
Kun Jeesus oli kuollut ja noussut ylös, hän oli läsnä ruumiillisesti, ei henkiolentona. Hän puhui ja söi, ja häntä voitiin koskettaa. Toisaalta häntä eivät sitoneet normaalit luonnonlait. Hän saattoi ilmestyä paikalle ja poistua oven läpi.
Kun olemme kuolleet Kristuksessa, emme kuole enää toistamiseen. Toisella kuolemalla - viimeisellä tuomiolla - ei ole meihin otetta. Jeesus ei kuollut uudelleen, vaan nousi taivaaseen ja sanoi: "Nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti" (Ilm. 1:18). Meidän osamme on aivan sama, kuten Johannes kirjoittaa: "Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan" (1. Joh. 3:2).
Haluan vielä muistutaa, että sinulla on oma vapaa tahto, mutta sinun Luojasi tahto on, että uskot häneen ja seuraat Jeesusta, joka on tie, totuus ja elämä Isän luokse. Oletko ajatellut tätä asiaa?
