Tämä on joulukortti sekä joulukertomus

Missä Jeesus syntyi?

Nimet avaavat salaisuuksia. Koko Raamattu on nimiä täynnä ja ne myös merkitsevät aina jotain. Kun Jeesus opetti kansaa ja erityisesti opetuslapsiaan, hän käytti opetuksessa sen ajan Raamattua, eli Vanhaa testamenttia. Jeesus sanoi Raamatusta, että Mooses, profeetat ja Psalmien kirjoittajat, kaikki kertoivat Hänestä.

Tämän perusteella meidän pitäisikin löytää se paikka, jossa Jeesus syntyi sekä eräs seikka, joka saattaa jäädä tästä tapahtumasta huomaamatta. Jo syntymähetkellä Jeesus alkoi täyttämään sitä tehtävää, jota varten Hänet lähetettiin maailmaan.

Koska majatalossa ei ollut tilaa, oli Jeesuksen äidin Marian ja Joosefin mentävä siihen oikeaan paikkaan, jossa Jumalan Karitsa voisi syntyä. Paikka oli Karjatorni, eli Migdal Eder ja tämä asia ilmenee Miikan kirjan luvussa 4 jakeessa 8. Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinulle tulee entinen valta, saapuu tytär Jerusalemin kuninkuus.

Minkälainen on tämä kyseinen Karjatorni, joka sijaitsee noin 2 km etelään Beetlehemistä?

Historiaa tutkineet kertovat, että tämä Migdal Eder ei ollut kuitenkaan tavallisten lammaslaumojen vartiotorni, joita laidunnettiin muualla Beetlehemin kedoilla, vaan se oli lähellä kaupunkia Jerusalemiin johtavan tien varrella.

Nämä laumat, jotka laidunsivat tuolla paikalla, oli tarkoitettu Temppeliuhreja varten. Temppelin uhrilampaita kaitsevat paimenet tunsivat hyvin tämän Miikan profetian, siksi he tiesivät heti enkelien ilmoittaessa Messiaan syntymästä sen, mistä tämä löytyisi kapaloituna ja seimessä.

Tutkitaan vielä tarkemmin näiden uhrilampaiden hoitamista täällä kyseisessä Karjatornissa.

Paimenet, jotka huolehtivat näistä karitsoista, olivat erityisesti koulutettuja tätä arvokasta tehtävää varten. Paimenet oli koulutettu tietämään, millainen uhrattavan eläimen tuli olla ja heidän tehtävänsä oli varmistaa, ettei yksikään eläin tullut satutetuksi, vioittunut tai ollut virheellinen. Karitsat syntyivät Karjatornissa ja kapaloitiin, etteivät ne vioittuisi.

Näin myös Jumalan pieni vastasyntynyt Karitsa kapaloitiin Temppelin uhrikaritsoiden seimessä, joka oli kivistä valmistettu.

Lupaus Messiaasta: Miika 4:14.

Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.

Jeesuksen ajallisen tehtävän päätös tapahtui Golgatan keskimmäisellä ristillä: Uhri annettiin meidän syntiemme tähden reilun kolmenkymmenen vuoden kuluttua Jeesuksen syntymästä ja silloin Uhrikaritsamme Jeesus sanoi ristillä tärkeät sanat: ”se on täytetty”.

Meillä on pelastus, kun uskomme Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä Jumalan Karitsana.

Milloin Jeesus syntyi?

Näin Raamattu antaa tarkan ilmoituksen syntymähetkestä Johannes Kastajan isän Temppelipalvelusvuoron kautta. Pappi Sakarias kuului Abian osastoon ja heidän palvelusvuoronsa oli toukokuun lopussa. Enkeli Gabriel ilmestyi palvelusvuoron aikana Sakariaalle ja ilmoitti hänelle, että hän saisi pojan. Tämä myös toteutui, kun iäkäs Elisabet tuli tämän jälkeen raskaaksi ja synnytti pojan, Johanneksen. Kun enkeli Gabriel ilmestyi Jeesuksen äidille Marialle, hän samalla käynnillään ilmoitti myös sen, että Marian sukulainen Elisabet oli raskaana kuudennella kuukaudella.

Näin matematiikka saa hoitaa lopun.

Jeesuksen syntymähetki on tarkistettu ja se on 11. syyskuuta vuonna 3 ennen ajanlaskun alkua, gregoriaarisen kalenterin mukaan. Tähän aikaan vuodesta oli verojen keräämisen aika Rooman valtakunnassa ja se ilmenee Luukkaan evankeliumin kertomuksessa, luku 2, jakeet 1-5.

Raamatun nimet ja paikat sekä ajankohdat löytävät paikkansa.

Mutta mikäs on sitten tämä joulu, jota vietetään 25. päivänä joulukuuta?

Sille on tarkka selitys. Vuoden pimeimpänä aikana, joulukuun 25. päivänä vietettiin aikoinaan auringonjumalan syntymäjuhlaa Roomassa sekä lisäksi egyptiläisten, babylonialaisten, kreikkalaisten, muinaispersialaisten epäjumalien syntymäjuhlia.

Paavi Julius vakiinnutti v. 345 jKr. tämän päivän myös Jeesuksen syntymäjuhlan päiväksi.

Näin tämä joulun vietto sai sijansa joulukuun 25. päivänä ja niin se on tänäkin vuonna.

Hyvää joulua ja siunattua vuotta 2020!

JEESUKSEN TULEMUS 20/20

Pelastus

Sanoja sinulle

Maailmassa on paljon sanoja, mutta vain muutamilla sanoilla on merkitys. On sanoja, jotka saavat mielet masentumaan ja on sanoja, jotka vaikuttavat mieliimme pysyvästi, jos niin haluamme. Meillä on vapaus valita sanojen sisällöstä kaikkein merkityksellisimmät.

Etusivulla olevaan kysymykseen tässä on hyvä vastaus:

Mielestäni näillä sanoilla on suuri merkitys ihmiselle, koska tämä tie vie Jumalan luokse ikuisuudessa.

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.

Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään. (Joh. 3:36)

Kuka on tämä Poika, joka kirjoitetaan isoilla kirjaimilla?

Kysymyksessä on Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus.

Näissä seuraavissa sanoissa on sisältö, jonka pitäisi koskettaa jokaista ihmistä maapallolla:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh.3:16)

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 3:16)

Jumalan rakkauden kohteena on koko maailma, mutta tämä rakkaus koituu iankaikkiseksi pelastukseksi vain silloin, kun se otetaan vastaan.

Se, joka uskoo Poikaan, kokee käytännössä jumalallisen rakkauden siinä, että hän saa iankaikkisen elämän.

Niille, jotka eivät ota sitä vastaan, tarjous kääntyy tuomioksi.

Pojan tehtävä oli osoitus Isän rakkaudesta.

Niin kuin Isä rakastaa, samoin rakastaa myös Poika.

Pelastusrukous

Rakas Jeesus, minä tarvitsen ihmeen.

Uskon, että Sinä voit tehdä minut uudeksi ihmiseksi.

Anna minulle kaikki syntini anteeksi ja vapauta minut.

Minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika,

että Sinulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä

ja että Sinä kuulet minun rukoukseni.

Minä annan elämäni Sinulle juuri nyt ja uskon Sinun sanaasi ja

otan vastaan Sinun rakkautesi ja anteeksiantosi.

Tule Herrakseni ja Vapahtajakseni Aamen. Kiitos Jeesus!

JEESUKSEN TULEMUS 19/20

Osa 19 Me olemme Jumalasta

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, pitää huolen itsestään, eikä Paha pääse häneen käsiksi.

19. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

20. Tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme hänet, joka on Todellinen. Me olemme hänessä, joka on Todellinen, hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.

21. Lapset, karttakaa epäjumalia! (1. Joh. 5.)


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:18-21)

18.Tässä ei ole kysymyksessä absoluuttinen synnittömyys. Jumalasta syntynyt ei halua tehdä sellaista, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Hän tahtoo elää Jumalalle kuuliaisena. Kristitty voi langeta syntiin, mutta hän ei ole mikään synnin avuton orja. Hänelle on normaalia vastustaa pahaa. Verbin preesensmuoto puhuu jatkuvuudesta, tottumuksesta, jostakin pysyvästä. Oikea kristitty ei elä synnissä. Uudestisyntyminen johtaa uuteen elämäntapaan. Tämän ja kahden muun "me tiedämme" -toteamuksen (jj. 19-20) avulla Johannes tekee yhteenvedon kirjeestään. Tämä asia on ehdottoman varma.

19.Olemme Jumalasta syntyneitä (j. 18), ja Jumala on yhä hengellisen elämämme lähde. Tämän vastakohta on se, että koko maailma on pahan vallassa. Johannes ei sano maailman olevan alkuisin »pahasta», vastakohtana sille, että uskovat ovat "Jumalasta", vaan että maailma on pahan vallassa. Hän ei ajattele jumalattoman maailman alkuperää, vaan sen nykyistä tilaa. "Maailma" ei tarkoita aineellista maailmaa, vaan langennutta, Jumalalle vierasta ihmiskuntaa.

20.Apostolin sanat käyvät yksiin Mestarin jäähyväisrukouksen kanssa (Joh 17:23). Meidän tulee oppia tuntemaan Jumala, hänet, joka on "Totinen". Tässä ei tarkoiteta totuutta vääryyden vastakohtana, vaan todellisuutta tarujen ja kuvitelmien vastakohtana. Meidän tulee oppia tuntemaan Jumala todellisena. Kristuksen astuminen maailmaan oli se valkeus, joka teki Jumalan eläväksi ihmisille. Hän tuli antamaan meille ymmärrystä, että voimme oppia tuntemaan hänet, joka ilmoitettiin.


21.Tässä Johannes käyttää jälleen hellää sanaa "lapsukaiset". Viimeinen kehotus perustuu kolmeen juuri mainittuun tärkeään totuuteen (j. 18). Jumalan Poika kyllä varjelee (j. 18), mutta se ei vapauta meitä vastuusta olla varuillamme. Sanaa "fylassè (kavahtaa)" käytetään lauman vartioimisesta (Luuk 2:8), jonkin sellaisen hoitamisesta, mikä meille on uskottu, tallettamisesta (1 Tim 6:20), ja vangin vartioimisesta (Apt 12:4). "Epäjumalat" ovat palvonnan vääriä, epätodellisia kohteita. Ne ovat elävän ja totisen Jumalan mahdollisimman jyrkkä vastakohta (j.20). Epätodellisten ja kuolleiden epäjumalien palvontaa ei koskaan voi sovittaa yhteen tosi Jumalan tuntemisen kanssa.

JEESUKSEN TULEMUS 18/20

Osa 18 Rukous ja esirukous

Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

14. Tämä on se rohkea luottamus, joka meillä on häneen: jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.

15. Ja jos kerran tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä tahansa anommekin, tiedämme myös, että meillä on kaikki, mitä olemme häneltä anoneet.

16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, rukoilkoon, ja Jumala on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On myös syntiä, joka on kuolemaksi. Siitä en sano, että olisi rukoiltava.

17. Kaikki vääryys on syntiä, mutta on myös syntiä, joka ei ole kuolemaksi. (1. Joh.5.)


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:13-17)

13.Johannes kirjoitti samaan tapaan evankeliuminsa lopussa (Joh 20:31). Tarkoitus on siis selvä: hän viittaa koko kirjeeseen eikä vain viimeiseen kappaleeseen. Usko johtaa uskovan elämään Kristuksen yhteydessä koko sen muuttumattomuudessa. 3:23:ssa apostoli puhui myös Pojan nimeen uskomisesta. Sen, joka tuntee Kristuksen, tulee "tietää", että hänellä on "iankaikkinen elämä". Lukijat siis ehkä tarvitsevat opetusta tästä vakuuttuakseen Jumalan sanan kautta, että heillä on iankaikkinen elämä, kun he uskovat Jumalan Poikaan.

Rukouksesta ja esirukouksesta
14.Rukousvastaukset ovat yksi lapseuteen liittyvä etu. Isä, joka ei kuule, välitä eikä vastaa lastensa pyyntöihin, ei ole mikään kunnon isä. Jumala ei ole sellainen, vaan häneen me voimme luottaa. Jae on johdatuksena pian annettavaan kehotukseen rukoilla toisten, etenkin syntiin langenneen veljen puolesta.

15.Tässä oleva lupaus toteutuu, jos jakeessa 14 mainittu edellytys on täytetty. Koska yhteytemme Kristuksen kanssa antaa meille turvallista luottamusta Jumalaan ja koska me tahdomme alistua hänen tahtoonsa, voimme olla varmat siitä, että epäitsekkäällä ja nöyrällä mielellä esitetyt rukouksemme ovat jo saaneet vastauksen. Rukous ei tarkoita sitä, että pakotamme Jumalan hyväksymään meidän tahtomme tai taivutamme hänen tahtoaan lähemmäksi omaamme. Sen sijaan se on ymmärrettävä niin, että me alistumme hänen tahtoonsa. Niinpä jokainen rukous on muunnelma tästä teemasta tapahtukoon sinun tahtosi. Odotukseen liittyy erään laista omistajan iloa siitä, mitä on annettu, vaikka sitä ei todellisuudessa ole vielä otettu vastaan.

16.Johannes ottaa puheeksi yhden tietyn rukousaiheen. Kyseessä on veli, joka tarvitsee apua syntinsä vuoksi. Pankaamme merkille, että kun apostoli mainitsee esimerkin rukouksesta, hän ei esitä sellaista asiaa, joka koskee meitä itseämme, vaan huolenpitoa toisesta ihmisestä. Rukous ei koskaan saa olla itsekästä. Apostoli puhuu kahdenlaisesta synnistä, joista toinen on kuolemaksi, toinen ei. Kuolemansynneistä on erilaisia käsityksiä: ne ovat syntejä, joista seuraa kuolemantuomio, syntejä, joista Jumala rankaisee kuolemalla (Apt 5:1-11) tai syntejä, joista rangaistaan erottamalla seurakunnasta, syntejä, jotka tehdään sen jälkeen, kun on tultu uskoon (Hebr 6:4-6). Viimeksi mainittu vaihtoehto tuntuu uskottavimmalta.

17."Kaikki vääryys", esiintyipä sitä sitten kristityissä tai ei-kristityissä, on syntiä, mutta kaikki synti ei ole kuolemaksi. Synti on Jumalan tahdon rikkomista. Kun Johannes sanoo, että on olemassa syntiä, joka ei ole kuolemaksi, hän ei halua vähätellä synnin vakavuutta eikä tehdä sitä merkityksettömämmäksi kuin se on. Sen sijaan hän haluaa rohkaista heitä rukoilemaan niiden puolesta, jotka eivät ole tehneet kuolemansyntiä. Heillä on vielä toivoa, vrt. 1:8; 2:2.

JEESUKSEN TULEMUS 17/20

Osa 17 Todistus Jeesuksesta Kristuksesta

Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan vedessä vaan vedessä ja veressä. Ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.

7. On kolme todistajaa:

8. Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme pitävät yhtä.

9. Jos hyväksymme ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus vielä suurempi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan.

10. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on tämä todistus sisimmässään. Joka ei usko Jumalaa, tekee hänestä valehtelijan, koska hän ei usko todistusta, jonka Jumala on antanut Pojastaan.

11. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan.

12. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh.5.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:6-12)

Todistus Jumalan Pojasta

6.Apostoli korostaa todistusta siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. Hän viittaa kolmeen tunnettuun käsitteeseen: "vesi, veri" ja "Henki". Nämä kolme pitävät yhtä (j. 8), todistavat samaa.

Tästä raamatunkohdasta on paljon erilaisia tulkintoja. Joidenkin mukaan vesi viittaa Jeesuksen puhtaaseen elämään ja vesi ja veri yhdessä kuvaavat hänen kastettaan ja kuolemaansa. Toisten mielestä tässä on puhe siitä vedestä ja verestä, joka vuoti hänen kyljestään ristillä (Joh 19:34). Eräiden mielestä vesi kuvaa Jumalan sanaa.

7.Laki edellytti kahta tai kolmea todistajaa, ennen kuin todistus voitiin hyväksyä (5 Moos 17:6; 19:15). Tässä annettavat todistukset ovat yhtäpitävät (j. 8), ja preesensmuoto viittaa siihen, että ne ovat pysyviä.

8.Tämä kolminkertainen, yhtäpitävä todistus puhuu elämästä (j. 11). Todistuksella on yksi tarkoitus, ja siitä on seurauksena yksi tulos. Jos hyväksymme ihmisten todistuksen, kun se tyydyttää lain asettamat vaatimukset, miten paljon ennemmin meidän pitääkään hyväksyä Jumalan itsensä antama todistus? Vrt. j. 9. Jeesusta vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä lausutut väärät todistukset eivät olleet yhtäpitäviä (Mark 14:56,59). Oikeat todistajat pitävät yhtä. Kolminkertainen todistus on Jumalan todistus Pojastaan.

9.Niin Henki, vesi kuin verikin todistavat Kristuksesta, ja koska Jumala on kaiken alullepanija, todistukset ovat yhtäpitäviä. Jumala on todistanut Pojastaan historiallisesti veden ja veren kautta, ja hän todistaa hänestä uskovien sydämissä tänään Henkensä kautta. Tämä jumalallinen todistus tulee ottaa vastaan kiitollisena ja nöyränä. Se on suurempi kuin kaikki inhimilliset todistukset. Vrt. Joh 5:36.

10.Se, joka kieltäytyy uskomasta Jumalan Pojastaan antamaa todistusta, "tekee hänet valhettelijaksi". Todistuksen tarkoitus on, että me uskoisimme Jeesukseen. Sillä joka uskoo häneen, "on todistus itsessänsä"; hän saa vielä voimakkaamman vakuutuksen ja varmuuden Hengen sisäisen todistuksen kautta. Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room 8:16). Epäusko ei ole vain valitettava erehdys. Se on karkea synti (Joh 16:9). Synti on ennen kaikkea siinä, ette vastustamme totuutta Jumalasta ja leimaamme hänet vilpilliseksi, valehtelijaksi. Johannes Kastaja sanoi, että se joka ottaa vastaan todistuksen Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, vahvistaa samalla, että Jumala on totinen, totuudellinen (Joh 3:33).

11.Johannes jättää nyt ne, jotka eivät usko, ja kuvailee lyhyesti sitä siunausta, jonka uskovat ovat saaneet ottamalla vastaan Jumalan todistuksen. "Iankaikkinen elämä" on Jumalan lahja niille, jotka uskovat hänen Poikaansa. Tämä elämän lahja on Jumalan lopullinen todistus Pojasta (j. 20). "Iankaikkinen (aiènios)" merkitsee enemmän kuin vain ikuisesti kestävää. Elämä, joka ei koskaan lopu, voi olla yhtä hyvin kirous kuin siunauskin. Iankaikkinen elämä on Jumalalta saatu elämä. Se on elämän korkein muoto. Siitä voi päästä osalliseksi jo täällä, mutta iankaikkinen elämä tarvitsee ikuisuuden tullakseen täydelliseksi.

12.Sillä, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, on iankaikkinen elämä jo täällä - hän on pelastettu. Iankaikkista elämää ei voi ansaita, vaan se otetaan vastaan armosta uskomalla Kristukseen. Koska iankaikkinen elämä on Jumalan elämää, voimme ottaa sen vastaan vain oppimalla tuntemaan Jumalaa, lähestymällä häntä ja lepäämällä hänessä. Se voi tapahtua ainoastaan Kristuksessa, joka on raivannut uuden ja elävän tien Jumalan luo, Hebr 10:19-23.

JEESUKSEN TULEMUS 16/20

OSA 16. Usko, joka voittaa maailman

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka hänestä on syntynyt.

2. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.

3. Rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä hänen käskynsä ole raskaat.

4. Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme.

5. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? (1. Joh. 5.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:1-5)

Usko voittaa maailman

1.Kaikki uskovat ovat Jumalan hengellisiä lapsia, ja on luonnollista, että Jumalan lapsi rakastaa myös muita Jumalan lapsia. Jeesukseen uskominen ei koske vain historiallista tosiasiaa. Sen uskominen, että Jeesus on Kristus, merkitsee Jumalan persoonalliseen ilmoitukseen ja Kristukseen liittyvien perustotuuksien uskomista. Sana "uskoa" esiintyy muuten nyt ensimmäisen kerran tässä kirjeessä, ja se liittyy rakkauteen, joka on apostolin varsinainen pääaihe.

2.Rakkauden aitous koetellaan. Kun rakkautemme Jumalaan on aitoa ja ilmenee hänen tahtonsa aktiivisena noudattamisena, tiedämme, että rakkautemme hänen lapsiinsa on todellista veljesrakkautta eikä vain inhimillistä myötätuntoa ja kiintymystä. Asia, jonka apostoli mainitsee 4:20-21:ssa, on nyt tarkoituksella esitetty toisin päin. Edellisissä jakeissa rakkaus Jumalaan merkitsee hänen käskynsä täyttämistä rakastamalla hänen lapsiaan. Samaa totuutta teroitetaan nyt päinvastaisella esimerkillä. Jos haluamme varmuuden siitä, rakastammeko veljeämme, on välttämätöntä kysyä, rakastammeko Jumalaa. Molemmat kohdat osoittavat, miten läheisesti rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin liittyvät toisiinsa.

3.Jos vain sanomme rakastavamme Jumalaa (4:20), sillä on kovin vähän merkitystä. Joka pelkästään "sanoo" niin, on itse asiassa valehtelija (1:6). Oikea rakkaus näkyy tekoina (3:18). "Jumalan käskyt" ilmentävät hänen rakkauttaan, ja niiden tarkoituksena on varjella meidät rakkaudessa. Kun täytämme hänen käskynsä, hänen olemuksensa tulee meidän kauttamme näkyviin. Hänen käskynsä ilmaisevat hänen olemustaan, ja rakastaessamme hänen tahtoaan osoitamme olevamme osallisia jumalallisesta luonnosta (2 Piet 1:4). "Hänen käskynsä eivät ole raskaat" ei merkitse sitä, että käskyjen pitäminen olisi aina helppoa, vaan sitä että ne eivät ole noudattajalleen taakka. Niiden noudattaminen on pikemminkin ilo ja siitä on odotettavissa palkka (Ps 19:12).

4.Maailman mielestä Jumalan käskyt näyttävät raskailta, mutta eivät Jumalan lasten mielestä, jotka ovat voittaneet maailman ja ovat saaneet mahdollisuuden noudattaa niitä. Sanomalla "kaikki, mikä" Johannes korostaa voittavaa voimaa, ei voittavaa persoonaa. "Maailmalla" tarkoitetaan tässä kaikkia niitä voimia, jotka ovat Jumalaa vastaan, vihollisuutta häntä kohtaan.

5.Johannes määrittelee voittoisan uskon. Se on uskoa Jeesukseen Jumalan Poikana. Jos uskomme Jumalan tulleen ihmiseksi, riisuneen yltään kirkkauden ja ottaneen ihmishahmon, meidän täytyy uskoa, että Jumala välittää meistä. Kristus antoi äärettömän suuren uhrin ja osoitti rakkautta, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Se usko, joka tekee ihmisestä Jumalan lapsen, ei merkitse vain sitä, että hän uskoo Jeesuksesta yhtä ja toista, vaan ratkaisevaa on usko Jeesukseen, meidän syntiemme edestä uhrattuun Jumalan Poikaan.

JEESUKSEN TULEMUS 15/20

OSA 15. Jumala on rakkaus

Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.

8. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

9. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan.

10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

11. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.

12. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on tullut meissä täydelliseksi.

13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeään.

14. Me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.

15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy ja hän Jumalassa.

16. Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

17. Näin on rakkaus tullut meissä täydelliseksi, niin että meillä on rohkea luottamus tuomiopäivänä, sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

19. Me rakastamme (Ps. 116:1), koska hän on ensin rakastanut meitä.

20. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

21. Tämä käsky meillä on häneltä: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. (1. Joh. 4.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 4:7-21)

Jumala on rakkaus

7.Rakkaus on Jumalan lasten tuntomerkki, mutta rakkaus Jumalaan on pelkkää petosta, jos uskovalla ei samalla ole rakkautta veljiä kohtaan. Antikristillinen henki on itsekäs. Oma minä on kaiken päämäärä. Jumalan Henki vaikuttaa ihmisiin niin, että nämä tuntevat huolta toisista. Johannes ottaa jo kolmannen kerran puheeksi veljeyden. Ensin hän puhui siitä valkeudessa vaeltamisen seurauksena ja merkkinä (2:7-11). Sitten hän sanoi sen olevan osoitus Jumalan lapseudesta (3:10-18). Tässä kysymys on Hengen lahjasta ja hedelmästä, joka on päinvastainen kuin antikristillinen henki.

8.Näiden asioiden välinen yhteys on ensiarvoisen tärkeä. Kaikki muu liikkuu Jumalan tuntemisen ympärillä. Jokainen, joka rakastaa, tuntee hänet. Se, joka ei rakasta, ei tunne häntä. Jumala ei voi olla rakastamatta. Se kuuluu hänen olemukseensa. Hän on aina ollut rakkaus ja tulee aina olemaan. Hän ei voisi olla Jumala ilman rakkautta.

9."Lähetti" - verbimuoto kuvaa Kristuksen työn pysyvää tulosta. Jumalan rakkaus ei ilmestynyt ainoastaan "meille", vaan meidän keskuuteemme. "Ainokainen (monogenês)" on sana, jota vain Johannes käyttää Ut:ssa Kristuksesta.

10.Oikea rakkaus on epäitsekästä. Se antaa itsensä. Jumalan Pojan lähettäminen ilmensi Jumalan olemusta, hänen luontoaan. Meidän syntimme sai aikaan muurin meidän ja Jumalan välille, mutta todellinen rakkaus, joka ilmestyi Kristuksen sovitustyössä, poisti sen.

11.Todellinen rakkaus herättää aina rakkauden kohteessa vastarakkautta. "Jos Jumala on näin meitä rakastanut" merkitsee: 'Kun kerran Jumala on meitä näin rakastanut'. Jumalan meihin kohdistuvasta rakkaudesta on seurauksena, että me rakastamme toisiamme. Se. mikä jakeessa 7 on kehotus, esitetään tässä velvoituksena, velkana. "Niin mekin olemme" - me, niin kuin Jumalakin. Toisin sanoen meidän tulee olla Jumalan kaltaisia ja osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan.

12.Me emme saa ajatella rakkautta vain osana Jumalan olemusta ja ominaisuutena, joka ilmeni historiallisesti Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on rakkaus, ja siksi hän rakastaa meitä jatkuvasti. Ja nyt hänen rakkautensa on määrä näkyä meidän vastarakkaudessamme häntä kohtaan. Ollessaan täällä maailmassa Jeesus ilmoitti Jumalan (Joh 1:18). Nyt näkymätön Jumala, jonka Poika ilmoitti, tulee näkyviin hänen kansassaan. Se tapahtuu, kun me rakastamme toisiamme. Jumalan rakkaus näkyy meidän rakkaudessamme sen tähden, että se on oikeastaan hänen rakkauttaan, joka on Pyhän Hengen kautta istutettu meihin.

13.Koska olemme osallisia hänen Hengestään, tiedämme elävämme Jumalassa. Sekin on Hengen työtä, että me etsimme Jumalaa, ja hänen kauttaan me saamme rauhan. Tämän tunnemme tai tiedämme siitä, että koemme sitä jatkuvasti. Jakeen rinnakkaiskohta on 3:24:n loppuosa, mutta tässä sanotaan enemmän. 3:24:stä selviää, että Henki on meidän kokemuksemme lähde. Tässä taas sanotaan se tosiasia, että Jumala on antanut meille Henkeänsä. Se on todisteena siitä, että olemme hänessä ja hän on meissä.

14."Me" - ennen kaikkea apostolit, Kristuksen valitsemat silminnäkijät (Apt 1:8). Jae selittää jakeiden 1-12 sisältöä. Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa, mutta apostolit olivat nähneet Jumalan Pojan, jonka Isä lähetti pelastamaan maailman. Ainoastaan kahdesti Johannes käyttää kirjoituksissaan nimitystä "maailman Vapahtaja", tässä ja Joh 4:42:ssa. Jeesuksen tehtävä oli yhtä avara kuin ihmiskunta, ja vain ihmiskunnan oma katumattomuus ja epäusko rajoittavat hänen työnsä vaikutusta.

15.Kun tämä tunnustus tulee sydämestä, se osoittaa. että ihminen on kristitty. Jakeessa 2 tunnustaminen koski Kristuksen todellista ihmisyyttä, tässä se liittyy hänen asemaansa Jumalan Poikana. Jakeessa 2 painotettiin Isän ja Pojan välistä olemuksen ja ajatuksen ykseyttä; tässä Jeesuksen tunnustaminen Jumalan Pojaksi on merkki elämästä Jumalan yhteydessä. Tunnustaminen merkitsee tässä sitä, että kyseisestä asiasta tulee elämän ja toiminnan tärkein periaate.

16.Sana "me" viittaa mahdollisesti häneen itseensä ja muihin opettajiin, jotka hänen laillaan olivat nähneet Herran, kun hän oli maan päällä. Jakeessa 8 rakkautta pidetään Jumalan tuntemisen luonnollisena edellytyksenä. Tässä sen sanotaan olevan yhteyden kannalta välttämätöntä. Koska Jumala on rakkaus, se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy myös Jumalassa ja Jumala hänessä. Se rakkaus, joka Jumalalla on ihmisiä kohtaan, ilmenee niissä, jotka osoittavat vastarakkautta.

17.Tuomion päivä on häpeän ja pelon päivä pahoille, mutta ei Jumalan lunastetulle kansalle. Tuon päivän odottaminen turvallisella mielellä osoittaa, että rakkaus on tullut ihmisen sisimmässä täydelliseksi. "Turva (parrêsia)", 'uskallus, luottamus. rohkeus', on tälle kirjeelle varsin luonteenomainen. Johannes on jo kirjoittanut siitä uskalluksesta, joka meillä on odottaessamme Kristuksen tulemusta, jos pysymme hänessä (2:28) ja nykyisestä luottamuksestamme Jumalan edessä rukouksessa (3:21,22). Tämä ei ole vain vakuutus siitä, että meillä on pääsy Jumalan eteen, vaan myös siitä, että hän kuulee rukouksemme ja vastaa niihin (5:15).

18."Pelko" on luonnollinen tunne rangaistusta odottavalle. Niin kauan kuin näemme Jumalan vain tuomarina ja lain antajana, pelko on hallitseva tunne meissä. Sellaisen Jumalan edessä emme voi odottaa muuta kuin rangaistusta. Mutta se joka on oppinut, että Jumala on myös rakkaus, antaa pelkonsa hukkua tähän rakkauteen. Rakkaudessa ei nimittäin ole sijaa pelolle. Rakkaus ja pelko ovat yhtä yhteensovittamattomia kuin öljy ja vesi. Voimme rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa samanaikaisesti, mutta emme voi lähestyä Jumalaa rakastaen, jos samanaikaisesti piiloudumme häntä peläten.

19.Jumala osoitti rakkautensa lähettämällä Poikansa. Sen tiedon, että hän rakasti meitä ensin, pitäisi ajaa meidän elämästämme kaikki pelko. Johannes toistaa tässä jakeessa 10 mainitsemansa tosiasian. Se, että ylipäätään kykenemme rakastamaan, on Jumalan rakkauden ansiota. Meidän rakkautemme ei siis ole meissä itsessämme syntynyttä. Sen alkuperä on jumalallinen. Siksi se onkin oikeastaan Jumalan rakkautta, joka on vuodatettu meidän sydämiimme, Room 5:5. Jumalan rakkaus on saanut aikaan ja herättänyt eloon rakkauden meissä. Kristityn tuntomerkki ei ole Jumalan pelkääminen, vaan rakastaminen.

20.Lähimmäisenrakkautta ei voi erottaa rakkaudesta Jumalaan. Todellinen rakkaus ilmenee tekoina, ja ainut tapa osoittaa rakastavansa Jumalaa on rakastaa niitä ihmisiä, joita Jumala rakastaa. Rakkaus ei siis ilmene ainoastaan rohkeana ja luottavaisena suhtautumisena Jumalaan, vaan myös rakastavana huolenpitona lähimmäisistä, vrt. 3:14. Tässä kirjeessä kerrotaan kolmesta suuresta vaiheesta: a. Väite, että tuntee Jumalan ja omistaa yhteyden hänen kanssaan, vaikka vaeltaa tottelemattomuuden pimeydessä (1:6; 2:4). b. Väite, että omistaa Isän, vaikka kieltää Pojan jumaluuden (2:22,23). c. Väite, että rakastaa Jumalaa, vaikka vihaa veljeään (4:20).

21.Rakkaus Jumalaan ja veljiimme on yksi ja sama käsky. Vrt. 3:23. "Häneltä" viittaa Jeesukseen, joka opetti tätä käskyä. Juuri hän yhdisti 5 Moos 6:5:n ja 3 Moos 19:18:n (Matt 22:37-40). Jos rakastamme Jumalaa, pidämme hänen käskynsä (2:5; 5:3), ja hänen käskynsä on se, että meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme.

JEESUKSEN TULEMUS 14/20

Osa 14. Koetelkaa henget

Rakkaani, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.

3. Yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta. Sellainen on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo nyt on maailmassa.

4. Lapset, te olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat (”voittaneet heidät”), sillä hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.

5. He ovat maailmasta. Siksi heidän puheensakin on maailmasta, ja maailma kuuntelee heitä.

6. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä. Joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. (1. Joh. 4.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 4:1-6)

Totuuden henki ja eksytyksen henki

1.Me tiedämme Kristuksen asuvan meissä sen Hengen kautta, jonka hän on meille antanut (3:24), mutta meidän tulee kuitenkin varoa eksyttäviä henkiä. Kaikki on koeteltava Jumalan sanalla. "Koetella (dokimadzè)", sana kuvaa koetusta, jonka edellytyksenä on hyvä motiivi, halu saada esiin se. mikä on totta ja aitoa. Se, mikä on Jumalasta, tulee ottaa vastaan, ja se, mikä ei ole Jumalasta, on hylättävä. Henkien erottamisen kyky on Hengen lahja (1 Kor 12:10), mutta kaikki uskovat ovat vastuussa hengellisten ilmiöiden arvioimisesta. Pyhän Hengen voitelu antaa heille siihen mahdollisuuden (2:18,20,27).

2.Kristillisyydessä on voima, jonka avulla voimme vastustaa uhkaavaa vaaraa. Meidän tulee vain käyttää hyväksemme saamaamme varustusta. Apostolin erityisesti tuomitsemalle harhaopille näyttää olleen ominaista historiallisen Jeesus Nasaretilaisen hylkääminen. Tätä Jeesusta ei tahdottu samaistaa siihen Kristukseen, joka oli ollut iankaikkisuudesta asti. Jeesuksen kieltäminen on kaiken muun eksytyksen alkulähde. Jumala ilmoitti itsensä hahmossa, joka oli ihmisten tajuttavissa. Todellinen tunnustus koskee sitä persoonaa, jossa Jumala ilmestyi, ei vain opillisen näkemyksen hyväksymistä.

3.Jakeen 2:18 ajatus toistuu. Se, joka ei tunnusta Jeesusta, osoittaa, että hänessä on antikristuksen henki, joko antikristukselta peräisin oleva henki tai (todennäköisimmin) antikristukselle ominaisia piirteitä. Lukijat ovat saaneet opetusta siitä, mitä on odotettavissa, eikä heillä pitäisi olla mitään vaikeuksia havaita esiin tulleita luopumuksen merkkejä. Jeesuksen tunnustaminen sisältää jakeessa 2 mainitut asiat. Antikristus kieltää totuuden Jeesuksesta Kristuksesta. Hän tulee olemaan Jeesuksen vastustaja, mutta lisäksi myös hänen saatanallinen korvikkeensa. Antikristus tulee ilmestymään persoonana, mutta hänen henkensä vaikuttaa jo nyt.

4.Kristityn ei tarvitse pelätä eksyttäjiä. Kristuksessa meillä on voitto kaikista pahuuden voimista. Todelliset Jumalan lapset ovat jakeessa 1 mainittujen väärien profeettojen jyrkkä vastakohta. Lukijat ovat yhtä niiden kanssa, jotka ovat opettaneet heille totuutta. He ovat voittaneet väärät opettajat kieltäytymällä kuuntelemasta heitä. Se tosiasia, että antikristillinen henki vaikuttaa maailmassa, merkitsee Jumalan lapsille taistelua, mutta myös voittoa. He ovat yhtä hänen kanssaan, joka sanoi voittaneensa maailman (Joh 16:33). Voitto ei ole heissä itsessään, vaan hänessä, joka asuu heissä.

5.Maailma tunnustaa omansa ja kuuntelee, mitä heillä on sanottavana. Tämä selittää harhaopettajien suosion. Heidän olemuksensa ja oppinsa sopivat hyvin yhteen maailman hengen kanssa. Tässä jakeessa painotetaan sanaa "he". Vrt. Joh 15:19 ja 17:14. Sama henki painaa leimansa sekä niihin, jotka opettavat, että niihin, jotka kuuntelevat. Heidän puheissaan on maailman maku.

6.Koska "me olemme Jumalasta", puhumme sitä, mikä on Jumalasta, päinvastoin kuin ne muut (j. 5). Samoin kuin antikristillinen henki täyttää sekä väärät profeetat että heidän kuulijansa, Pyhä Henki täyttää totuuden sanansaattajat ja ne, jotka haluavat ottaa heidän sanansa vastaan. "Tuntea (ginèskè)" kuvaa jotakin, mihin on päästy jatkuvan, kasvavan kokemuksen kautta. "Totuuden Henki" on Pyhä Henki, ks. Joh 15:26 ja 16:13. "Siitä"- joko Jeesuksen tunnustamisesta tai kieltämisestä.

JEESUKSEN TULEMUS 13/20

Osa 13. Luottamus Jumalaan

Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä vaan teoin ja totuudessa.

19. Tästä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme,

20. jos se syyttää meitä. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken.

21. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rohkea luottamus Jumalaan.

22. Ja mitä tahansa anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.

23. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut.

24. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. (1. Joh. 3.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 3:18-24)

18.Todellinen rakkaus keksii aina keinoja toisten palvelemiseen. "Sanalla tai kielellä" eivät ole vain kaksi samaa asiaa tarkoittavaa sanaa. Jälkimmäinen on voimakkaampi ilmaisu kuin edellinen. Ihminen voi rakastaa sanoin, ilmaista sitä vain kauniilla fraaseilla. Mutta ihminen, joka rakastaa vain kielellä, sanoo tuntevansa jotakin sellaista, mitä hän ei kuitenkaan tunne, ja siksi hän on teeskentelijä. "Teossa" rakastaminen on "kielellä" rakastamisen vastakohta. Tässä ovat vastakkain aito ja epäaito.

19."Siitä" viittaa edellä sanottuun. Osoittaessamme rakkautta teossa ja totuudessa ilmenee, että "olemme totuudesta". Totuus on se lähde, josta ajatukset, vaikuttimet ja elämäntapa pulppuavat esiin.

20.Se, että "Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme", voi merkitä sitä, että hän on tuomarina suurempi ja että hän tuntee täydellisesti meidän syntisyytemme. Mutta se voi tarkoittaa myös sitä, että hän on suurempi laupeudessa ja siksi olemme varmoja siitä, että olemme armollisen ja kaikkitietävän Jumalan kädessä. Jumala tuntee meidän rakkaudettomuutemme, kaiken sen. mistä sydämemme syyttää meitä, ja hän tietää kaiken senkin, mitä itse emme tiedä.

21.Jos omatunto antaa meille vapauttavan tuomion, tuloksena on iloinen turvallisuus Jumalan edessä ja rohkea luottamus siihen, että rukouksiimme vastataan. Johannes vertaa tässä tuomittua sydäntä sellaiseen, joka on päässyt rauhaan Jumalan kanssa. Ilman tuomion syytöstä uskallamme katsoa Jumalaan ja iloita hänen mielisuosiostaan.

22.Tämä lupaus tulee tulkita niiden edellytysten valossa, joita Raamattu muuten asettaa Jumalan lupausten täyttymiselle. Meidän tulee rukoilla hänen tahtonsa mukaan, »pysyä Kristuksessa» (Joh 15:7), Jeesuksen nimessä (Joh 16:24) ja Jumalan kunniaksi (Jaak 4:2,3). Kuuliaisuus on ehdoton edellytys, mutta ei kuitenkaan varsinainen syy siihen, että rukouksiimme vastataan. Tässä ei puhuta vanhurskauttamisesta tekojen perusteella. Tietynlaiseen käytännön kristillisyyteen liittyy tietty etu, ja etu on riippuvainen tästä käytännön elämästä. Koska meillä on uskallus Jumalaan (j. 21), voimme rukoilla, mitä tahdomme. Me rukoilemme rohkeasti, sillä tiedämme, ettei Jumala torju meidän rukouksiamme.

23.Tämä ja seuraava jae korostavat uudelleen sitä, mitä Johannes on sanonut toistemme rakastamisesta Kristuksen esikuvan mukaisesti. "Käsky" on yksikkömuodossa, ja loppujen lopuksi onkin olemassa vain yksi käsky. Siihen sisältyy usko Kristukseen ja rakkaus lähimmäisiin. Tämä "usko" tarkoittaa, että tunnustamme Jeesuksen (4:3), tunnustamme hänet Kristukseksi (2:22; 5:1) ja lihaan tulleeksi (4:2). Hänen "nimeensä" uskominen korostaa uskoa historialliseen Jeesus Nasaretilaiseen.

24.Vrt. Jeesuksen vertaus viinipuusta ja oksista (Joh 15:1 ss.). Siinä kuvataan Jeesusta, joka asuu omissaan ja he hänessä. Tässä vertauksessa Jumala asuu meissä, vrt. 4:12, ja me hänessä. Vrt. Joh 14:23. Tämän yhteyden edellytyksenä meidän kannaltamme on kuuliaisuus (Joh 15:10). Kukaan ei voi sanoa olevansa Jumalassa ja Jumalan olevan hänessä, ellei hän noudata niitä käskyjä, jotka Johannes on maininnut: usko Kristukseen, keskinäinen rakkaus ja vanhurskas elämä. Henki ilmenee meidän elämässämme ja käytöksessämme. Juuri hän saa meissä aikaan halun tunnustaa, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut (4:1 ss.).

JEESUKSEN TULEMUS 12/20

Osa 12. Veljesrakkaus

Tämä on se sanoma, jonka te alusta asti olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toinen toistamme

12. eikä olla niin kuin Kain, joka oli Pahasta ja tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot vanhurskaita.

13. Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa.

14. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa.

15. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja. Te tiedätte, ettei yhdelläkään murhaajalla ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

16. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän puolestamme. Meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme puolesta.

17. Jos joku, jolla on maallista omaisuutta, näkee veljensä olevan puutteessa mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus pysyisi hänessä? (1. Joh. 3.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 3:11-17)

11.Emme voi odottaa osaksemme rakkautta maailman taholta (j. 13), mutta kristittyjen parissa keskinäisen rakkauden tulee vallita. Tämän he olivat kuulleet jo alusta lähtien. Se oli ensimmäisiä asioita, joita heille uskovina teroitettiin, ja sitä oli toistettu yhä uudelleen. Evankeliumi ei ainoastaan pelasta, vaan se myös yhdistää ihmiset Kristuksessa. Se luo heihin sen rakkauden, joka ilmestyi hänessä. Tähän rakkauteen sisältyvät kaikki Hengen hedelmät ja se täyttää Jumalan lain.

12."Kain" on esimerkki rakkaudettomasta veljestä. "Pahat teot" ilmentävät luonnetta, joka nauttii siitä, mikä on pahaa. Vanhurskaus ärsyttää aina sellaisia ihmisiä, jotka iloitsevat pahuudesta, ja nuo tunteet ilmenevät ennemmin tai myöhemmin tekoina. Teot osoittavat, kenelle ihminen kuuluu ja kehen hän on sitoutunut. Kain osoitti henkisen sukulaisuutensa pahan kanssa surmaamalla veljensä.

13.Koska maailma on sitä mitä se on, se tulee aina vihaamaan Jumalan omia. Jeesus sanoi tämän aivan selvästi (Joh 15:18-21). Siksi tätä vihaa ei ole tarpeen hämmästellä. 2:15-19:n mukaan Johannes sisällyttää käsitteeseen "maailma" kaikki antikristukset, jotka erityisesti yrittävät rikkoa kristittyjen yhteyttä. Kainin henki on luonteenomainen hänen moraalisille jälkeläisilleen. "Jos" kuvaa vihaa tosiasiana eikä pelkkänä mahdollisuutena.

14.Vihatkoon maailma - "me rakastamme". Rakkaus veljiä kohtaan antaa myös tietoisuuden siitä, että meillä on iankaikkinen elämä. Johannes samaistuu lukijoihinsa tässä vakuutuksessa. "Me tiedämme" ilmaisee jotakin todellista. Kristityksi tuleminen ei merkitse enempää eikä vähempää kuin ylösnousemusta, herättämistä hengellisestä kuolemasta iankaikkiseen elämään (Joh 5:24). Rakkautta sanotaan Raamatussa Hengen ensimmäiseksi hedelmäksi (Gal 5:22), oikean uskon merkiksi (Gal 5:6) ja suurimmaksi niistä kolmesta, jotka pysyvät (usko, toivo ja rakkaus). Ilman sitä me emme ole mitään (1 Kor 13:2,8,13). Ne, jotka eivät rakasta, ovat pimeydessä (2:9,11).

15.Rakkaus ja viha ovat toisensa poissulkevia, samoin kuin valo ja pimeys, elämä ja kuolema. Johannes toteaa, että rakkauden puuttuminen on osoitus hengellisestä kuolemasta. Johannes ei tarkoita sitä, ettei murhaajalla olisi mahdollisuutta tehdä parannusta ja pelastua. Hän sanoo vain yleisesti, ettei yhdelläkään murhaajalla ole osuutta iankaikkiseen elämään. Koska asia on niin, myöskään veljeään vihaavalla ei ole iankaikkista elämää, koska vihaaminen on yhtä vakava rikkomus kuin murhaaminen. Vrt. Matt 5:21 ss. Viha on murhaamista, sillä ihminen toivoo kuolemaa vihaamalleen henkilölle. Motiivi on olemassa, vaikka tekoa ei suoritettaisikaan, ja Jumala tuomitsee vaikuttimetkin.

16.Tämä on sitä rakkautta, jonka tulee olla Jumalan lasten tuntomerkkinä. Kristitty on todellakin kokenut mitä rakkaus on, nimittäin siinä, kun Kristus kuoli syntisten puolesta. Suurempaa todistusta rakkaudesta ei voi olla. Vrt. Room 5:6-8. Viha ilmeni Kainin veljesmurhana, kun taas rakkaus ilmeni Kristuksen uhrikuolemana meidän puolestamme. Me emme voi antaa sijaisuhria toisten puolesta, mutta Kristuksen teko asetettiin uskovan mittapuuksi rakkauden osoittamisessa.

17.Olisi aivan väärin luulla, että todellista rakkautta voi osoittaa vain tekemällä suuria ja merkittäviä tekoja, kuten esimerkiksi antamalla henkensä. Suurempi sulkee sisäänsä pienemmän. Oikean rakkauden koetuksia eivät niinkään ole sankarilliset teot kuin jokapäiväiset uhraukset. "Hyvyys (bios)", oikeastaan 'elämä', tässä 'elämän tarpeet, omaisuus'. "Nähdä (theèreè)", ei vain luoda pikainen silmäys johonkin. vaan katsoa niin tarkkaan, että ymmärtää mistä on kysymys.

JEESUKSEN TULEMUS 11/20

Osa 11. Jumalan lapset ja Paholaisen lapset

Ja nyt, lapset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi rohkea luottamus emmekä joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee.

29. Jos kerran tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös ymmärrätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntynyt hänestä. (1. Joh. 2.)

Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään.

2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

3. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.

4. Jokainen, joka tekee syntiä, harjoittaa laittomuutta, sillä synti on laittomuutta.

5. Te tiedätte, että hän ilmestyi ottamaan pois synnit. Hänessä ei ole syntiä.

6. Ei kukaan, joka pysyy hänessä, tee syntiä, eikä kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.

7. Lapset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Joka noudattaa vanhurskautta, on vanhurskas, niin kuin hän on vanhurskas.

8. Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot.

9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.

10. Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei noudata vanhurskautta, ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei rakasta veljeään. (1. Joh. 3.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:28-29)

28.Apostoli puhuttelee tässäkin "lapsukaisia", tarkoittaen kuten jakeessa 12 kaikenikäisiä uskovia kaikissa kasvun vaiheissa. Toistaessaan kehotuksensa Johannes puhuu kuin rakastava isä lapsilleen. "Ilmestyminen" on Jeesuksen tulemus. Sanat "ilmestyminen" (verbi "faneroè") ja "tulemus (parçsia)" kuvaavat yhdessä Herran paluuta. Hän, joka nyt on poissa, tulee henkilökohtaisesti, persoonana. Hän, joka nyt on näkymätön, näyttäytyy näkyvällä tavalla. Ihmiset tulevat reagoimaan kahdella tavalla hänen tulemukseensa. Toiset ovat rohkealla mielellä, mutta toiset joutuvat häpeään.

29.Jos Jumala on vanhurskas, on luonnollista, että vanhurskautta tekevät ovat syntyisin hänestä. Lapsessa näkyy isän luonteenlaatua, koska hän on tämän luonnosta osallinen. Ihmisen vanhurskaus on niin ollen todiste uudestisyntymisestä, ei sen syy eikä edellytys. Tietämisestä on johdonmukaisena seurauksena se, etteivät Jumalan lapset saa olla tämän maailman ihmisten kaltaisia. Heidän tulee muistuttaa Jumalaa.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 3:1-10)

Jumalan lasten tuntomerkki - rakkaus

1.Jae kuuluu yhteen edellisen luvun viimeisen jakeen kanssa. Meidän vanhurskaat tekomme ovat merkki siitä, että Jumala on suuressa rakkaudessaan adoptoinut meidät lapsikseen. Hyvät teot eivät pelasta meitä, mutta ne osoittavat. että olemme armosta pelastetut. Meitä ei ainoastaan kutsuta Jumalan lapsiksi, vaan me todella "olemme" hänen lapsiaan. "Minkäkaltainen (potapos)", alun perin: 'Mistä maasta?' Isän rakkaus on niin ylimaallista, niin vierasta tälle maailmalle, että voidaan ihmetellen kysyä, mistä maasta se on peräisin. Sana ilmaisee aina ihmetystä.

2.Se, että olemme lapsia, takaa meille turvatun tulevaisuuden. Koska "olemme" Jumalan lapsia, meillä on jatkuvasti kaikki ne mahdollisuudet, joita tämä lapseus tuo mukanaan. Tiedämme kovin vähän hengellisistä ja kirkastetuista ruumiista emmekä mitenkään kykene kuvittelemaan, millaisia ne todella ovat. Mutta yhden asian tiedämme, ja juuri se on kaikkein tärkeintä: näemme Jeesuksen, ja hänet nähdessämme me muutumme. Emme tiedä sen enempää ensinnäkään siksi, ettemme pysty ymmärtämään sitä, ja toiseksi siksi että olemme vasta matkalla sitä kohti, mitä meistä lopulta tulee.

3."Toivo" on voimakkain yllyke puhtaaseen elämään. Sitä ei mainita puhtauden välttämättömänä edellytyksenä, mutta puhtaus on toivon väistämätön tulos. Kristillinen toivo ei mitenkään voi viihtyä moraalisessa välinpitämättömyydessä. Kristityn puhdistautuminen tulee ymmärtää sen totuuden valossa, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä (1:7).

4.Tämä on ehdoton tosiasia. "Jokainen" on sama ilmaisu kuin 2:29:ssa, jossa puhutaan niistä, jotka tekevät vanhurskauden, ja 3:3:ssa, jossa mainitaan ne, joilla on toivo. Toinen puhdistaa itsensä ja antaa Jumalan armon vaikuttaa itsessään tekemällä sitä, mikä on oikein ja vanhurskasta. Toinen taas jatkaa synnin ja laittomuuden tekemistä, vaikka Jumala inhoaa sitä. Toinen on Jumalan, toinen perkeleen lapsi (j. 10).

5.Koska Kristus oli synnitön, hänellä oli valta poistaa uhrillaan synti. Tämä oli ihmiseksi tulemisen tarkoitus. "Synnit" kuvaa niitä lukuisia tekoja, joissa ihmiskunnan syntisyys ilmenee.

6.Sanat "pysyy" ja "syntiä tekee" ilmentävät kieliopillisesti pysyvää tilaa. Kristuksessa pysyminen ja samalla edelleen synnissä eläminen on aivan mahdotonta. Yksi ainoa syntinen tekokin kyllä sotii Kristuksessa pysymistä vastaan, mutta kuten muuallakin, apostoli tarkoittaa tässä mielenlaatua ja asennetta, ei yksittäisiä tekoja. Tekosynneistä hän puhui 1:8-10:ssä. Se, joka on oppinut tuntemaan Kristuksen, ei jatka synnissä elämistä. Kristuksessa pysyminen merkitsee yhteyttä Jumalan kanssa, ja se saa aikaan halun noudattaa Jumalan tahtoa.

7.Tämä on vakava varoitus nikolaiittain opista (ks. Ilm 2:6), jonka mukaan pyhitys ja siveetön elämä oli mahdollista sovittaa yhteen. Varoitus korostaa väärien oppien vakavuutta. On mahdollista teeskennellä hengellistä elämää ja elää samalla synnissä. Se, joka tekee jatkuvasti vanhurskaita tekoja, osoittaa olevansa yhtä vanhurskaan Jumalan kanssa.

8.Jumalan ja hänen lastensa välisen jumalallisen suhteen vastakohtana on pahuuden hengen ja ihmisten yhteys. Perkele ei tietenkään ole kenenkään elämän alku, mutta hän on synnin alkulähde. Sen tähden syntistä elämää viettävä on henkisesti yhteydessä saatanaan. Synti sai alkunsa, kun saatana teki ensimmäisen kerran syntiä. Jumalan Poika tuli uudistamaan sen, minkä perkele oli turmellut. Voitollaan hän mursi saatanan vallan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko ihmiskunta olisi sen perusteella synnin vaikutuksista vapaa.

9.Jumalasta syntyneen on mahdotonta elää synnissä. Tässä tarkoitetaan synnin tekemistä jatkuvana tapana. Synnissä elävä osoittaa, ettei hänessä ole Kristuksen elämää. Sanonta "eikä hän saata syntiä tehdä" ei tarkoita yksittäisiä tekoja, vaan synnissä elämistä. Sellainen ei ole ainoastaan moraalista järjettömyyttä, vaan sula mahdottomuus sen elämän vuoksi, joka on tullut uskovan osaksi. "Jumalan siemen" on Jumalan Henki, joka tekee Jumalan sanan kautta työtä ihmisessä. Vrt. 1 Piet 1:23.

10.Johannes esittää lukijoilleen helposti ymmärrettävän todisteen. Hän mainitsee erään vanhurskauden ilmenemismuodon, joka itse asiassa on kaiken muun perusta, nimittäin veljesrakkauden (Room 13:9). Jakeessa 9 apostoli mainitsi, mikä Jumalan lapsille on ominaista. Tässä jakeessa hän paljastaa myös perkeleen lapset. Ero tulee selvästi esiin. Elämäntapa osoittaa, onko ihminen Jumalan vai perkeleen lapsi.

JEESUKSEN TULEMUS 10/20

Osa 10. Oikea usko ja sen vastustaja

Lapset, nyt on viimeinen aika. Te olette kuulleet, että Antikristus on tulossa, ja niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut. Siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

19. Meidän keskuudestamme he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin. Jos he olisivat todella kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet joukossamme. Mutta pitihän käydä ilmi, etteivät kaikki ole yhtä meidän kanssamme.

20. Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.

21. En kirjoita teille sen tähden, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että te tunnette sen ja tiedätte, ettei mikään valhe ole peräisin totuudesta.

22. Kuka on valehtelija, ellei se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, ja hän kieltää Isän ja Pojan.

23. Ei kenelläkään, joka kieltää Pojan, ole myöskään Isää. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

24. Pysyköön teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä.

25. Ja tämä on se lupaus, jonka hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.

26. Tämän olen kirjoittanut teille niistä, jotka eksyttävät teitä.

27. Mutta mitä teihin tulee, se voitelu, jonka saitte häneltä, pysyy teissä, ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa. Hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, ja se opetus on totta eikä valhetta. Niin kuin se on teitä opettanut, niin pysykää hänessä. (1. Joh. 2.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:18-27)

Varoitus Kristuksen vastustajista

18.Tässä apostoli puhuttelee jälleen uskovien kolmatta ryhmää (vrt. j. 13). Osoituksena siitä, että elettiin viimeisiä aikoja, olivat mm. ne lukuisat "antikristukset", joita oli ilmaantunut. Tässä ei tarkoiteta sitä maailman johtajaa, josta Johannes puhuu Ilmestyskirjan 13. luvussa, vaan kristityiksi kerran tunnustautuneita. jotka nyt olivat kieltäneet Jeesuksen Herrana (j. 22). He lähtivät seurakunnasta, koska he eivät itse asiassa olleet kuuluneetkaan sinne (j. 19).

19.He olivat oikeastaan enemmänkin eksyttäjiä kuin luopioita. Sydämessään he olivat jo alusta pitäen olleet erimielisiä kristillisen seurakunnan kanssa. He eivät langenneet pois Kristuksesta, sillä he eivät olleet koskaan olleetkaan hänen omiaan. Jos he olisivat rakastaneet häntä ja tunteneet hänet, heillä ei olisi ollut mitään syytä erota seurakunnasta.

20.Johannes vetoaa heidän tietoonsa ja heidän omiin mahdollisuuksiinsa paljastaa valehtelijat. Pyhän Hengen voitelun avulla heillä oli riittävästi tietoa. Hänen voitelunsa oli pyhittänyt heidät palvelemaan Pyhää, ja he olivat saaneet tarpeellisen voiman tehtävään. "Voitelu" oli Vt:ssa tyypillinen seremonia virkaan vihkimisen yhteydessä ja silloin kun viran haltija oli määrä varustaa tarvittavalla voimalla.

21.He eivät saaneet luulla, että hän ajatteli opettaa heille sellaista. mitä he eivät ennestään tienneet! He olivat jo kauan tienneet tarpeeksi totuudesta ymmärtääkseen, ketkä olivat antikristuksia. Mutta Johannes kirjoitti sitä varten, että he käyttäisivät tietoansa valheen paljastamiseen ja sen saatanallisen alkuperän osoittamiseen. Apostoli perustaa kehotuksensa heidän hengelliseen tietoonsa ja ymmärrykseensä. Niiden, jotka tuntevat totuuden, ei ole vaikea ilmaista sitä.

22.Valheista suurin on sen kieltäminen, että Jeesus on Kristus. Sillä, joka kieltää hänet, ei ole Isääkään, vaikka yritettäisiinkin väittää päinvastaista. Vrt. Jeesuksen sanat Matt 11:27; Luuk 10:22; Joh 12:44,45; 14:6-9. Juuri Jeesuksen kautta ihminen oppii tuntemaan Jumalan, ja Jeesuksessa hän lähestyy Isää. Ilman Jeesusta ei ole mitään todellista tietoa Jumalasta. Selvemmin ei voi harhaoppisuuttaan osoittaa kuin kieltämällä sen, että Jeesus on Kristus.

23.Jos ihmisellä ei ole Isää, hänellä ei myöskään voi olla yhteyttä Isän kanssa. Tunnustaminen on kieltämisen vastakohta. Kumpikin mielipide on julkinen. Tunnustaminen ilmentää uskoa ja sitä, mitä ihmisen sydämessä on. On ainoastaan yksi tie, jota syntinen voi päästä Isän luo, nimittäin Pojan ja hänen vuodatetun verensä kautta. Vrt. 2 Joh 9.

24.Tämä viittaa siihen hetkeen, jolloin he kuulivat evankeliumin ensi kerran (vrt. 1:1). Apostoli kehottaa heitä pitämään sen, minkä he ovat kuulleet. Heidän tulee juurtua lujasti siihen totuuteen, jonka he ovat saaneet. Ensin mainitaan Poika ja sitten Isä (vrt. j. 22). Ajatuksena on se, että tunnustamalla Pojan pääsemme tuntemaan Isän, kun taas jakeessa 23 mainitaan, että kieltäminen johtaa Isän hylkäämiseen. Jumalan Poika on totuus, ja Jumalan sana, jonka he ovat ottaneet vastaan, on totuus. Totuudessa pysyminen merkitsee pysymistä hänessä, joka on yhtä Isän kanssa.

25."Tämä" viittaa jäljempänä sanottavaan, mutta yhdistää sen samalla edellä mainittuun. Sana "hän" on painokas. Apostoli korostaa väärien opettajien ja oikeiden Jumalan lasten välistä eroa; jälkimmäisethän saavat iankaikkisen elämän. Eksyttäjät kieltävät Kristuksen. Vaikka he lukevat itsensä kristittyjen joukkoon, heillä ei ole elämää. Yhteys Isään ja Poikaan merkitsee iankaikkisen elämän omistamista (Joh 17:3). Se on siis jotakin, minkä uskova jo nyt omistaa. Tässä jakeessa iankaikkisesta elämästä puhutaan kuitenkin tulevaisuuteen kuuluvana asiana, jonka Jumala on luvannut omilleen. Täydellisenä tämä elämä kuuluukin iankaikkisuuden maailmaan. Se ei ole vain jotakin, mitä meillä on, vaan jotakin, mihin meidän on tartuttava kiinni ja mitä kohti meidän on pyrittävä. Vrt. 1 Tim 6:12,19.

26.On ilmeistä, että antikristukset olivat toimineet innokkaasti eksyttääkseen kristittyjä, mutta nyt heidät oli paljastettu eivätkä he enää olleet seurakunnan yhteydessä. Johannes pitää kuitenkin tarpeellisena kirjoittaa antikristillisiä eksyttäjiä vastaan (jj. 18-25). Kirjeen tarkoituksena on muun muassa auttaa lukijoita estämään näitä harhaopettajia eksyttämästä uskovia.

27.Eksyttäjiä vastaan heillä oli myös se suoja, jonka Jumalan "voitelu" heille antoi. Vrt. j. 20. Tämän voitelun he saivat Pyhältä Hengeltä, jonka Jeesus lupasi opetuslasten pysyväksi avuksi (Joh 14:16). Apostolinen sana ja Hengen voitelu ovat kristityn aseet harhaopettajia vastaan. He olivat kuulleet sanan (j. 24), ja ottaneet vastaan voitelun. Henki selittää sanaa, ja sanan tulee olla ohjeena, jonka mukaan kaikki hengelliset ilmiöt koetellaan.

JEESUKSEN TULEMUS 9/20

Osa 9. Seurakunta ja maailma

Minä kirjoitan teille, lapset, sillä synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden.

13. Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet Pahan.

14. Minä kirjoitin teille, lapset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän. Minä kirjoitin teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitin teille, nuorukaiset, sillä te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan.

15. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä.

16. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta.

17. Maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. (1. Joh. 2.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:12-17)

12.Seuraava jae osoitetaan Jumalan perheväen kolmelle ryhmälle erikseen, mutta tässä Johannes kirjoittaa kaikille kristityille yhteisesti. Jakeessa 1 hän puhutteli heitä samalla tavalla varoittaakseen heitä synnistä ja osoittaakseen, mitä Jumala oli tehnyt heidän puolestaan. Tässä hän muistuttaa oikeita Jumalan lapsia siitä, että heidän syntinsä ovat anteeksi annetut. Kun jotakin tehdään "hänen nimensä tähden", teko on hänen mielenlaatunsa ja suunnitelmansa mukainen.

13.Jakeen 12 »lapsukaiset» jakaantuvat tässä kolmeen ryhmään: isät, nuorukaiset ja lapset. "Isät" edustavat kypsyyttä ja arvovaltaa, kristittyjen muodostaman perheen vanhempia, joilla on kokemusta ja joilta voi odottaa apua ja ohjausta. "Hän, joka alusta on ollut" on Kristus. "Nuorukaiset" eivät ole yhtä kokeneita kuin isät. Perfektimuodossa oleva verbi "olette voittaneet" kertoo aikaisempien voittojen pysyneen voimassa. "Paha" tarkoittaa persoonallista pahaa, saatanaa. Voittaminen on Johanneksen kirjoitusten pääsanoja, etenkin tässä kirjeessä. Se esiintyy tässä kuusi kertaa ja Ilmestyskirjassa 17 kertaa.

14.Tämä ei ole vain edellisen jakeen toistoa. Siinä sanotaan: »minä kirjoitan», mutta tässä: "minä olen kirjoittanut". Hän vetoaa niihin, jotka ovat lapsia, muistuttamalla heitä siitä, että he tuntevat Isän. Isien kohdalla Johannes vetoaa heidän kypsyyteensä ja auktoriteettiinsa. Nuorukaisille hän puhuu heidän voimastaan ja kiusausten voittamisesta. Voiton he saivat väkevyytensä avulla, ja väkevyyden salaisuus oli Jumalan sana. He olivat käsittäneet kristillisen ilmoituksen ja pyrkivät elämään sen eettisten vaatimusten mukaisesti. Vrt. Ps 119:9.

15."Maailma" kuvaa aluetta, jota itsekkäät pyyteet hallitsevat. Se on aina taistelussa Jumalaa vastaan. Jaakob kehottaa Jumalan lapsia varjelemaan itseään maailman saastutukselta (1:27). Rakkautta Jumalaan ja rakkautta maailmaan ei voi sovittaa yhteen. Maailma on sen pahan vallassa (5:19), jonka nuorukaiset ovat voittaneet (j. 14). Jumala rakasti maailmaa (Joh 3:16), ja meidän tulee rakastaa langennutta maailmaa samalla tavalla, mutta emme saa rakastaa maailman vihamielisyyttä Jumalaa kohtaan. Sitä on mahdoton yhdistää rakkauteen Jumalaa kohtaan.

16.Tämä vahvistaa edellisessä jakeessa sanotun, ja tässä eritellään, mitä maailmassa on. "Kaikki" on yksikössä ja ilmaisee kollektiivisesti tarkoitetun asian. Mainittuja kolmea seikkaa pidetään yhtenä kokonaisuutena. "Himo (epithymia)" kuvaa voimakasta halua. "Liha" tarkoittaa langenneen ihmisen lihallista luontoa. Se käyttää ruumista välikappaleenaan. Lihan himo on meidän turmeltuneesta luonnostamme lähtöisin oleva kiusaus. "Silmäin pyyntö" kuvaa ulkoapäin tulevia kiusauksia. Silmät ovat tärkein viestintäväline ulkonaisten asioiden ja lihan välillä. Se, mitä ihminen katselee, voi sinänsä olla kaunista, mutta saattaa vallata sydämen niin, että yhteys Jumalan kanssa katkeaa. "Elämän korskeus", ylpeys tämän elämän hyvyydestä, ilmenee siten, että ihminen turvautuu omiin voimavaroihinsa ja elää ajattelematta Jumalaa.

17.Tässä on toinen syy siihen, ettemme me saa rakastaa maailmaa. Maailma on tuhoon tuomittu. Vrt. 1 Kor 7:31. Maailma ja sen pimeys on jo tuomittu, ja ihmiset, jotka ovat maailman himojen vallassa, tuhoutuvat yhdessä sen kanssa. Jäljelle jää vain yksi ihmisryhmä, ne, jotka "tekevät Jumalan tahdon". Jumalan tahdon tekeminen on kristityn normaali elämäntapa.

JEESUKSEN TULEMUS 8/20

Osa 8. Rakkauden käsky

Rakkaani, en kirjoita teille uutta käskyä vaan vanhan käskyn, joka teillä on ollut alusta asti. Tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet.

8. Kuitenkin kirjoitan teille uuden käskyn, joka on toteutunut (totta) hänessä ja teissä, sillä pimeys väistyy ja todellinen valo jo loistaa.

9. Joka sanoo olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä.

10. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hän ole lankeemukseksi kenellekään.

11. Mutta joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeydessä eikä tiedä, minne menee, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:7-11)

Uusi käsky

7.Johannes keskeyttää tässä ajatuksen tekemällä sivuhuomautuksen, jossa hän vastaa mahdolliseen vastaväitteeseen, että kysymyksessä olisi jokin uusi oppi. "Alusta" tarkoittaa tässä heidän elämänsä alkua kristittynä. "Käskyllä" Johannes tarkoittaa sitä "sanaa, jonka te olette kuulleet", sanaa joka on uskovissa (1:10). Tämä käsky julistettiin ensimmäisen kerran silloin, kun he kuulivat evankeliumin Kristuksesta. Siihen kuuluu mm. se, mitä on mainittu jakeissa 3-6.

8.Käsky on samalla kertaa uusi ja vanha. Se oli olemassa silloin, kun evankeliumia ensi kerran julistettiin, mutta siinä on aina jotakin tuoretta ja uutta. Uutta on se, että pimeys väistyy ja valkeus loistaa. Sana "kuitenkin" ilmaisee eri näkökohdan kuin edellä on mainittu. Kristuksen oppi ja esimerkki tekevät vanhasta käskystä uuden, ja se toteutuu uskovassa, joka vaeltaa niin kuin hän. Hän on totinen valkeus (Joh 1:4,9) Sanonta "totta hänessä" osoittaa, että hän ei vain antanut käskyä, vaan käsky tuli näkyviin siinä esimerkissä, jonka hän antoi. Se on totta myös Jumalan lapsissa, kun he ottavat sen vastaan ja toteuttavat sen elämässään.

9.Hengellisessä maailmassa ei ole mitään hämärää. Siellä on joko valoisaa tai pimeätä, joko rakkautta tai vihaa. Rakkaus on arvotonta, ellei se kohdistu kehenkään - edes veljiin. Asenteemme lähimmäisiin vaikuttaa heidän lisäkseen meihin itseemme. Jos vaellamme valkeudessa ja rakastamme veljiämme, emme kompastele vaeltaessamme emmekä myöskään aseta toisten tielle kompastuskiviä (j. 10). Johannes mainitsee jo viidennen kerran tunnustuksen ja käytännön elämän epäsuhdan (1:6; 1:8; 1:10; 2:4). Kuudes kerta on jakeessa 4:20. Kristus opetti, että meidän tulee rakastaa kaikkia ihmisiä.

10.Johanneksen edellisessä jakeessa korostama asia esitetään nyt vastakkaisen esimerkin avulla. Se, joka rakastaa veljeään, pysyy valkeudessa. Hänen rakkautensa on selvä todiste siitä, että hän on siirtynyt pimeydestä valkeuteen. Meidän tulee vaeltaa valkeudessa (1:7), olla valkeudessa (2:9) ja pysyä valkeudessa (2:10). Kun sanaa "pahennus (skandalon)", 'ansa', käytetään kuvaannollisesti, se merkitsee hengelliseen kuolemaan johtamista. Sillä, joka rakastaa veljeään ja vaeltaa valkeudessa, ei ole elämässään mitään, mikä vahingoittaisi toista hengellisesti.

11.Ihmisen sielullinen, moraalinen ja hengellinen asennoituminen vaikuttaa hänen käytökseensä. Ihminen vaeltaa sen mukaisesti, millainen hän on. Pimeydessä vaeltava ei tiedä missä kulkee, vaan on joka hetki vaarassa kompastua. Viha tekee tyhjäksi eteenpäin pääsemisen mahdollisuuden. Tämä jae selittää jaetta 9 ja korostaa sitä, mitä siinä sanotaan kolminkertaisella vertauksella: a. Olemassaolo - "on pimeydessä". b. Toiminta - "vaeltaa pimeydessä". c. Sokeus - "ei tiedä, mihin menee".

JEESUKSEN TULEMUS 7/20

Osa 7. Kuuliaisuus Kristuksen sanalle

Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä.

4. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.

5. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella tullut täydelliseksi. Tästä me tiedämme olevamme hänessä.

6. Joka sanoo pysyvänsä hänessä, on velvollinen vaeltamaan niin kuin hän vaelsi. (1. Joh. 2.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:3-6)

3.Hänen tuntemisensa merkitsee yhteyttä hänen kanssaan (1:6). Synti tuhoaa tämän suurenmoisen suhteen. Jumalan tuntemisen ja yhteyden hänen kanssaan koemme ollessamme kuuliaisia Kristukselle. Jumalan tunteminen merkitsee enemmänkin kuin hänen käskyjensä tottelemista, mutta kuuliaisuus on sen aitouden koetinkivi.

4.Edellisen jakeen kristillistä periaatetta havainnollistetaan kielteisellä esimerkillä. Sanat on osoitettava tosiksi teoilla. Jos olemme tottelemattomia Jumalan käskyille, väitteemme Herran tuntemisesta on valhetta. Vrt. 1:6. Mitä tulee päinvastaiseen ajatukseen, jonka mukaan tekemällä Jumalan tahdon saamme enemmän tietoa Jumalasta, ks. Joh 7:17.

5.Hänen käskyjensä noudattaminen merkitsee hänen sanansa pitämistä. Siinä on ilmoitettu totuus Jumalasta. Se rakkaus Jumalaan, jota ihminen kykenee osoittamaan, toteutuu ainoastaan täydellistä kuuliaisuutta noudattamalla. Apostolin tarkoituksena on kuitenkin myös korostaa sitä, että "Jumalan rakkaus" ihmisiä kohtaan herättää ihmisten rakkauden. Vrt. 2:15; 3:17; 4:12; 5:3.

6.Se, joka sanoo olevansa yhteydessä Jumalan kanssa, on velvollinen vaeltamaan aina pitäen Kristusta esikuvanaan. "Hänessä (Jeesuksessa) pysyminen, (menè)" mainitaan kokonaista kuusi kertaa Joh 15:4-7:ssä, ja Kristuksessa pysyminen merkitsee Jumalassa pysymistä. Jeesuksen vaellus on mallina kaikille niille, jotka sanovat, että heillä on yhteys Jumalaan. Tämä on hengellinen velvollisuus, joka on luonnollinen seuraus sisäisestä, hengellisestä yhteydestä Jumalaan.