JEESUKSEN TULEMUS 14/20

Osa 14. Koetelkaa henget

Rakkaani, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.

3. Yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta. Sellainen on Antikristuksen henki, jonka te olette kuulleet olevan tulossa ja joka jo nyt on maailmassa.

4. Lapset, te olette Jumalasta, ja te olette voittaneet nuo väärät profeetat (”voittaneet heidät”), sillä hän, joka on teissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.

5. He ovat maailmasta. Siksi heidän puheensakin on maailmasta, ja maailma kuuntelee heitä.

6. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä. Joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. (1. Joh. 4.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 4:1-6)

Totuuden henki ja eksytyksen henki

1.Me tiedämme Kristuksen asuvan meissä sen Hengen kautta, jonka hän on meille antanut (3:24), mutta meidän tulee kuitenkin varoa eksyttäviä henkiä. Kaikki on koeteltava Jumalan sanalla. "Koetella (dokimadzè)", sana kuvaa koetusta, jonka edellytyksenä on hyvä motiivi, halu saada esiin se. mikä on totta ja aitoa. Se, mikä on Jumalasta, tulee ottaa vastaan, ja se, mikä ei ole Jumalasta, on hylättävä. Henkien erottamisen kyky on Hengen lahja (1 Kor 12:10), mutta kaikki uskovat ovat vastuussa hengellisten ilmiöiden arvioimisesta. Pyhän Hengen voitelu antaa heille siihen mahdollisuuden (2:18,20,27).

2.Kristillisyydessä on voima, jonka avulla voimme vastustaa uhkaavaa vaaraa. Meidän tulee vain käyttää hyväksemme saamaamme varustusta. Apostolin erityisesti tuomitsemalle harhaopille näyttää olleen ominaista historiallisen Jeesus Nasaretilaisen hylkääminen. Tätä Jeesusta ei tahdottu samaistaa siihen Kristukseen, joka oli ollut iankaikkisuudesta asti. Jeesuksen kieltäminen on kaiken muun eksytyksen alkulähde. Jumala ilmoitti itsensä hahmossa, joka oli ihmisten tajuttavissa. Todellinen tunnustus koskee sitä persoonaa, jossa Jumala ilmestyi, ei vain opillisen näkemyksen hyväksymistä.

3.Jakeen 2:18 ajatus toistuu. Se, joka ei tunnusta Jeesusta, osoittaa, että hänessä on antikristuksen henki, joko antikristukselta peräisin oleva henki tai (todennäköisimmin) antikristukselle ominaisia piirteitä. Lukijat ovat saaneet opetusta siitä, mitä on odotettavissa, eikä heillä pitäisi olla mitään vaikeuksia havaita esiin tulleita luopumuksen merkkejä. Jeesuksen tunnustaminen sisältää jakeessa 2 mainitut asiat. Antikristus kieltää totuuden Jeesuksesta Kristuksesta. Hän tulee olemaan Jeesuksen vastustaja, mutta lisäksi myös hänen saatanallinen korvikkeensa. Antikristus tulee ilmestymään persoonana, mutta hänen henkensä vaikuttaa jo nyt.

4.Kristityn ei tarvitse pelätä eksyttäjiä. Kristuksessa meillä on voitto kaikista pahuuden voimista. Todelliset Jumalan lapset ovat jakeessa 1 mainittujen väärien profeettojen jyrkkä vastakohta. Lukijat ovat yhtä niiden kanssa, jotka ovat opettaneet heille totuutta. He ovat voittaneet väärät opettajat kieltäytymällä kuuntelemasta heitä. Se tosiasia, että antikristillinen henki vaikuttaa maailmassa, merkitsee Jumalan lapsille taistelua, mutta myös voittoa. He ovat yhtä hänen kanssaan, joka sanoi voittaneensa maailman (Joh 16:33). Voitto ei ole heissä itsessään, vaan hänessä, joka asuu heissä.

5.Maailma tunnustaa omansa ja kuuntelee, mitä heillä on sanottavana. Tämä selittää harhaopettajien suosion. Heidän olemuksensa ja oppinsa sopivat hyvin yhteen maailman hengen kanssa. Tässä jakeessa painotetaan sanaa "he". Vrt. Joh 15:19 ja 17:14. Sama henki painaa leimansa sekä niihin, jotka opettavat, että niihin, jotka kuuntelevat. Heidän puheissaan on maailman maku.

6.Koska "me olemme Jumalasta", puhumme sitä, mikä on Jumalasta, päinvastoin kuin ne muut (j. 5). Samoin kuin antikristillinen henki täyttää sekä väärät profeetat että heidän kuulijansa, Pyhä Henki täyttää totuuden sanansaattajat ja ne, jotka haluavat ottaa heidän sanansa vastaan. "Tuntea (ginèskè)" kuvaa jotakin, mihin on päästy jatkuvan, kasvavan kokemuksen kautta. "Totuuden Henki" on Pyhä Henki, ks. Joh 15:26 ja 16:13. "Siitä"- joko Jeesuksen tunnustamisesta tai kieltämisestä.

JEESUKSEN TULEMUS 13/20

Osa 13. Luottamus Jumalaan

Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä vaan teoin ja totuudessa.

19. Tästä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme,

20. jos se syyttää meitä. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken.

21. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rohkea luottamus Jumalaan.

22. Ja mitä tahansa anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.

23. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut.

24. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. (1. Joh. 3.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 3:18-24)

18.Todellinen rakkaus keksii aina keinoja toisten palvelemiseen. "Sanalla tai kielellä" eivät ole vain kaksi samaa asiaa tarkoittavaa sanaa. Jälkimmäinen on voimakkaampi ilmaisu kuin edellinen. Ihminen voi rakastaa sanoin, ilmaista sitä vain kauniilla fraaseilla. Mutta ihminen, joka rakastaa vain kielellä, sanoo tuntevansa jotakin sellaista, mitä hän ei kuitenkaan tunne, ja siksi hän on teeskentelijä. "Teossa" rakastaminen on "kielellä" rakastamisen vastakohta. Tässä ovat vastakkain aito ja epäaito.

19."Siitä" viittaa edellä sanottuun. Osoittaessamme rakkautta teossa ja totuudessa ilmenee, että "olemme totuudesta". Totuus on se lähde, josta ajatukset, vaikuttimet ja elämäntapa pulppuavat esiin.

20.Se, että "Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme", voi merkitä sitä, että hän on tuomarina suurempi ja että hän tuntee täydellisesti meidän syntisyytemme. Mutta se voi tarkoittaa myös sitä, että hän on suurempi laupeudessa ja siksi olemme varmoja siitä, että olemme armollisen ja kaikkitietävän Jumalan kädessä. Jumala tuntee meidän rakkaudettomuutemme, kaiken sen. mistä sydämemme syyttää meitä, ja hän tietää kaiken senkin, mitä itse emme tiedä.

21.Jos omatunto antaa meille vapauttavan tuomion, tuloksena on iloinen turvallisuus Jumalan edessä ja rohkea luottamus siihen, että rukouksiimme vastataan. Johannes vertaa tässä tuomittua sydäntä sellaiseen, joka on päässyt rauhaan Jumalan kanssa. Ilman tuomion syytöstä uskallamme katsoa Jumalaan ja iloita hänen mielisuosiostaan.

22.Tämä lupaus tulee tulkita niiden edellytysten valossa, joita Raamattu muuten asettaa Jumalan lupausten täyttymiselle. Meidän tulee rukoilla hänen tahtonsa mukaan, »pysyä Kristuksessa» (Joh 15:7), Jeesuksen nimessä (Joh 16:24) ja Jumalan kunniaksi (Jaak 4:2,3). Kuuliaisuus on ehdoton edellytys, mutta ei kuitenkaan varsinainen syy siihen, että rukouksiimme vastataan. Tässä ei puhuta vanhurskauttamisesta tekojen perusteella. Tietynlaiseen käytännön kristillisyyteen liittyy tietty etu, ja etu on riippuvainen tästä käytännön elämästä. Koska meillä on uskallus Jumalaan (j. 21), voimme rukoilla, mitä tahdomme. Me rukoilemme rohkeasti, sillä tiedämme, ettei Jumala torju meidän rukouksiamme.

23.Tämä ja seuraava jae korostavat uudelleen sitä, mitä Johannes on sanonut toistemme rakastamisesta Kristuksen esikuvan mukaisesti. "Käsky" on yksikkömuodossa, ja loppujen lopuksi onkin olemassa vain yksi käsky. Siihen sisältyy usko Kristukseen ja rakkaus lähimmäisiin. Tämä "usko" tarkoittaa, että tunnustamme Jeesuksen (4:3), tunnustamme hänet Kristukseksi (2:22; 5:1) ja lihaan tulleeksi (4:2). Hänen "nimeensä" uskominen korostaa uskoa historialliseen Jeesus Nasaretilaiseen.

24.Vrt. Jeesuksen vertaus viinipuusta ja oksista (Joh 15:1 ss.). Siinä kuvataan Jeesusta, joka asuu omissaan ja he hänessä. Tässä vertauksessa Jumala asuu meissä, vrt. 4:12, ja me hänessä. Vrt. Joh 14:23. Tämän yhteyden edellytyksenä meidän kannaltamme on kuuliaisuus (Joh 15:10). Kukaan ei voi sanoa olevansa Jumalassa ja Jumalan olevan hänessä, ellei hän noudata niitä käskyjä, jotka Johannes on maininnut: usko Kristukseen, keskinäinen rakkaus ja vanhurskas elämä. Henki ilmenee meidän elämässämme ja käytöksessämme. Juuri hän saa meissä aikaan halun tunnustaa, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut (4:1 ss.).