lauantai 28. syyskuuta 2019

JEESUKSEN TULEMUS 15/20

OSA 15. Jumala on rakkaus


Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan.
8. Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9. Siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meille, että Jumala lähetti ainutsyntyisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttaan.
10. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.
12. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on tullut meissä täydelliseksi.
13. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeään.
14. Me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
15. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy ja hän Jumalassa.
16. Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17. Näin on rakkaus tullut meissä täydelliseksi, niin että meillä on rohkea luottamus tuomiopäivänä, sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
19. Me rakastamme (Ps. 116:1), koska hän on ensin rakastanut meitä.
20. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
21. Tämä käsky meillä on häneltä: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. (1. Joh. 4.)


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 4:7-21)

Jumala on rakkaus

7.Rakkaus on Jumalan lasten tuntomerkki, mutta rakkaus Jumalaan on pelkkää petosta, jos uskovalla ei samalla ole rakkautta veljiä kohtaan. Antikristillinen henki on itsekäs. Oma minä on kaiken päämäärä. Jumalan Henki vaikuttaa ihmisiin niin, että nämä tuntevat huolta toisista. Johannes ottaa jo kolmannen kerran puheeksi veljeyden. Ensin hän puhui siitä valkeudessa vaeltamisen seurauksena ja merkkinä (2:7-11). Sitten hän sanoi sen olevan osoitus Jumalan lapseudesta (3:10-18). Tässä kysymys on Hengen lahjasta ja hedelmästä, joka on päinvastainen kuin antikristillinen henki.
8.Näiden asioiden välinen yhteys on ensiarvoisen tärkeä. Kaikki muu liikkuu Jumalan tuntemisen ympärillä. Jokainen, joka rakastaa, tuntee hänet. Se, joka ei rakasta, ei tunne häntä. Jumala ei voi olla rakastamatta. Se kuuluu hänen olemukseensa. Hän on aina ollut rakkaus ja tulee aina olemaan. Hän ei voisi olla Jumala ilman rakkautta.
9."Lähetti" - verbimuoto kuvaa Kristuksen työn pysyvää tulosta. Jumalan rakkaus ei ilmestynyt ainoastaan "meille", vaan meidän keskuuteemme. "Ainokainen (monogenês)" on sana, jota vain Johannes käyttää Ut:ssa Kristuksesta.
10.Oikea rakkaus on epäitsekästä. Se antaa itsensä. Jumalan Pojan lähettäminen ilmensi Jumalan olemusta, hänen luontoaan. Meidän syntimme sai aikaan muurin meidän ja Jumalan välille, mutta todellinen rakkaus, joka ilmestyi Kristuksen sovitustyössä, poisti sen.
11.Todellinen rakkaus herättää aina rakkauden kohteessa vastarakkautta. "Jos Jumala on näin meitä rakastanut" merkitsee: 'Kun kerran Jumala on meitä näin rakastanut'. Jumalan meihin kohdistuvasta rakkaudesta on seurauksena, että me rakastamme toisiamme. Se. mikä jakeessa 7 on kehotus, esitetään tässä velvoituksena, velkana. "Niin mekin olemme" - me, niin kuin Jumalakin. Toisin sanoen meidän tulee olla Jumalan kaltaisia ja osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan.
12.Me emme saa ajatella rakkautta vain osana Jumalan olemusta ja ominaisuutena, joka ilmeni historiallisesti Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala on rakkaus, ja siksi hän rakastaa meitä jatkuvasti. Ja nyt hänen rakkautensa on määrä näkyä meidän vastarakkaudessamme häntä kohtaan. Ollessaan täällä maailmassa Jeesus ilmoitti Jumalan (Joh 1:18). Nyt näkymätön Jumala, jonka Poika ilmoitti, tulee näkyviin hänen kansassaan. Se tapahtuu, kun me rakastamme toisiamme. Jumalan rakkaus näkyy meidän rakkaudessamme sen tähden, että se on oikeastaan hänen rakkauttaan, joka on Pyhän Hengen kautta istutettu meihin.
13.Koska olemme osallisia hänen Hengestään, tiedämme elävämme Jumalassa. Sekin on Hengen työtä, että me etsimme Jumalaa, ja hänen kauttaan me saamme rauhan. Tämän tunnemme tai tiedämme siitä, että koemme sitä jatkuvasti. Jakeen rinnakkaiskohta on 3:24:n loppuosa, mutta tässä sanotaan enemmän. 3:24:stä selviää, että Henki on meidän kokemuksemme lähde. Tässä taas sanotaan se tosiasia, että Jumala on antanut meille Henkeänsä. Se on todisteena siitä, että olemme hänessä ja hän on meissä.
14."Me" - ennen kaikkea apostolit, Kristuksen valitsemat silminnäkijät (Apt 1:8). Jae selittää jakeiden 1-12 sisältöä. Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa, mutta apostolit olivat nähneet Jumalan Pojan, jonka Isä lähetti pelastamaan maailman. Ainoastaan kahdesti Johannes käyttää kirjoituksissaan nimitystä "maailman Vapahtaja", tässä ja Joh 4:42:ssa. Jeesuksen tehtävä oli yhtä avara kuin ihmiskunta, ja vain ihmiskunnan oma katumattomuus ja epäusko rajoittavat hänen työnsä vaikutusta.
15.Kun tämä tunnustus tulee sydämestä, se osoittaa. että ihminen on kristitty. Jakeessa 2 tunnustaminen koski Kristuksen todellista ihmisyyttä, tässä se liittyy hänen asemaansa Jumalan Poikana. Jakeessa 2 painotettiin Isän ja Pojan välistä olemuksen ja ajatuksen ykseyttä; tässä Jeesuksen tunnustaminen Jumalan Pojaksi on merkki elämästä Jumalan yhteydessä. Tunnustaminen merkitsee tässä sitä, että kyseisestä asiasta tulee elämän ja toiminnan tärkein periaate.
16.Sana "me" viittaa mahdollisesti häneen itseensä ja muihin opettajiin, jotka hänen laillaan olivat nähneet Herran, kun hän oli maan päällä. Jakeessa 8 rakkautta pidetään Jumalan tuntemisen luonnollisena edellytyksenä. Tässä sen sanotaan olevan yhteyden kannalta välttämätöntä. Koska Jumala on rakkaus, se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy myös Jumalassa ja Jumala hänessä. Se rakkaus, joka Jumalalla on ihmisiä kohtaan, ilmenee niissä, jotka osoittavat vastarakkautta.
17.Tuomion päivä on häpeän ja pelon päivä pahoille, mutta ei Jumalan lunastetulle kansalle. Tuon päivän odottaminen turvallisella mielellä osoittaa, että rakkaus on tullut ihmisen sisimmässä täydelliseksi. "Turva (parrêsia)", 'uskallus, luottamus. rohkeus', on tälle kirjeelle varsin luonteenomainen. Johannes on jo kirjoittanut siitä uskalluksesta, joka meillä on odottaessamme Kristuksen tulemusta, jos pysymme hänessä (2:28) ja nykyisestä luottamuksestamme Jumalan edessä rukouksessa (3:21,22). Tämä ei ole vain vakuutus siitä, että meillä on pääsy Jumalan eteen, vaan myös siitä, että hän kuulee rukouksemme ja vastaa niihin (5:15).
18."Pelko" on luonnollinen tunne rangaistusta odottavalle. Niin kauan kuin näemme Jumalan vain tuomarina ja lain antajana, pelko on hallitseva tunne meissä. Sellaisen Jumalan edessä emme voi odottaa muuta kuin rangaistusta. Mutta se joka on oppinut, että Jumala on myös rakkaus, antaa pelkonsa hukkua tähän rakkauteen. Rakkaudessa ei nimittäin ole sijaa pelolle. Rakkaus ja pelko ovat yhtä yhteensovittamattomia kuin öljy ja vesi. Voimme rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa samanaikaisesti, mutta emme voi lähestyä Jumalaa rakastaen, jos samanaikaisesti piiloudumme häntä peläten.
19.Jumala osoitti rakkautensa lähettämällä Poikansa. Sen tiedon, että hän rakasti meitä ensin, pitäisi ajaa meidän elämästämme kaikki pelko. Johannes toistaa tässä jakeessa 10 mainitsemansa tosiasian. Se, että ylipäätään kykenemme rakastamaan, on Jumalan rakkauden ansiota. Meidän rakkautemme ei siis ole meissä itsessämme syntynyttä. Sen alkuperä on jumalallinen. Siksi se onkin oikeastaan Jumalan rakkautta, joka on vuodatettu meidän sydämiimme, Room 5:5. Jumalan rakkaus on saanut aikaan ja herättänyt eloon rakkauden meissä. Kristityn tuntomerkki ei ole Jumalan pelkääminen, vaan rakastaminen.
20.Lähimmäisenrakkautta ei voi erottaa rakkaudesta Jumalaan. Todellinen rakkaus ilmenee tekoina, ja ainut tapa osoittaa rakastavansa Jumalaa on rakastaa niitä ihmisiä, joita Jumala rakastaa. Rakkaus ei siis ilmene ainoastaan rohkeana ja luottavaisena suhtautumisena Jumalaan, vaan myös rakastavana huolenpitona lähimmäisistä, vrt. 3:14. Tässä kirjeessä kerrotaan kolmesta suuresta vaiheesta: a. Väite, että tuntee Jumalan ja omistaa yhteyden hänen kanssaan, vaikka vaeltaa tottelemattomuuden pimeydessä (1:6; 2:4). b. Väite, että omistaa Isän, vaikka kieltää Pojan jumaluuden (2:22,23). c. Väite, että rakastaa Jumalaa, vaikka vihaa veljeään (4:20).
21.Rakkaus Jumalaan ja veljiimme on yksi ja sama käsky. Vrt. 3:23. "Häneltä" viittaa Jeesukseen, joka opetti tätä käskyä. Juuri hän yhdisti 5 Moos 6:5:n ja 3 Moos 19:18:n (Matt 22:37-40). Jos rakastamme Jumalaa, pidämme hänen käskynsä (2:5; 5:3), ja hänen käskynsä on se, että meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme.