JEESUKSEN TULEMUS 13/20

Osa 13. Luottamus Jumalaan

Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä vaan teoin ja totuudessa.

19. Tästä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme,

20. jos se syyttää meitä. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken.

21. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rohkea luottamus Jumalaan.

22. Ja mitä tahansa anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.

23. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut.

24. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. (1. Joh. 3.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 3:18-24)

18.Todellinen rakkaus keksii aina keinoja toisten palvelemiseen. "Sanalla tai kielellä" eivät ole vain kaksi samaa asiaa tarkoittavaa sanaa. Jälkimmäinen on voimakkaampi ilmaisu kuin edellinen. Ihminen voi rakastaa sanoin, ilmaista sitä vain kauniilla fraaseilla. Mutta ihminen, joka rakastaa vain kielellä, sanoo tuntevansa jotakin sellaista, mitä hän ei kuitenkaan tunne, ja siksi hän on teeskentelijä. "Teossa" rakastaminen on "kielellä" rakastamisen vastakohta. Tässä ovat vastakkain aito ja epäaito.

19."Siitä" viittaa edellä sanottuun. Osoittaessamme rakkautta teossa ja totuudessa ilmenee, että "olemme totuudesta". Totuus on se lähde, josta ajatukset, vaikuttimet ja elämäntapa pulppuavat esiin.

20.Se, että "Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme", voi merkitä sitä, että hän on tuomarina suurempi ja että hän tuntee täydellisesti meidän syntisyytemme. Mutta se voi tarkoittaa myös sitä, että hän on suurempi laupeudessa ja siksi olemme varmoja siitä, että olemme armollisen ja kaikkitietävän Jumalan kädessä. Jumala tuntee meidän rakkaudettomuutemme, kaiken sen. mistä sydämemme syyttää meitä, ja hän tietää kaiken senkin, mitä itse emme tiedä.

21.Jos omatunto antaa meille vapauttavan tuomion, tuloksena on iloinen turvallisuus Jumalan edessä ja rohkea luottamus siihen, että rukouksiimme vastataan. Johannes vertaa tässä tuomittua sydäntä sellaiseen, joka on päässyt rauhaan Jumalan kanssa. Ilman tuomion syytöstä uskallamme katsoa Jumalaan ja iloita hänen mielisuosiostaan.

22.Tämä lupaus tulee tulkita niiden edellytysten valossa, joita Raamattu muuten asettaa Jumalan lupausten täyttymiselle. Meidän tulee rukoilla hänen tahtonsa mukaan, »pysyä Kristuksessa» (Joh 15:7), Jeesuksen nimessä (Joh 16:24) ja Jumalan kunniaksi (Jaak 4:2,3). Kuuliaisuus on ehdoton edellytys, mutta ei kuitenkaan varsinainen syy siihen, että rukouksiimme vastataan. Tässä ei puhuta vanhurskauttamisesta tekojen perusteella. Tietynlaiseen käytännön kristillisyyteen liittyy tietty etu, ja etu on riippuvainen tästä käytännön elämästä. Koska meillä on uskallus Jumalaan (j. 21), voimme rukoilla, mitä tahdomme. Me rukoilemme rohkeasti, sillä tiedämme, ettei Jumala torju meidän rukouksiamme.

23.Tämä ja seuraava jae korostavat uudelleen sitä, mitä Johannes on sanonut toistemme rakastamisesta Kristuksen esikuvan mukaisesti. "Käsky" on yksikkömuodossa, ja loppujen lopuksi onkin olemassa vain yksi käsky. Siihen sisältyy usko Kristukseen ja rakkaus lähimmäisiin. Tämä "usko" tarkoittaa, että tunnustamme Jeesuksen (4:3), tunnustamme hänet Kristukseksi (2:22; 5:1) ja lihaan tulleeksi (4:2). Hänen "nimeensä" uskominen korostaa uskoa historialliseen Jeesus Nasaretilaiseen.

24.Vrt. Jeesuksen vertaus viinipuusta ja oksista (Joh 15:1 ss.). Siinä kuvataan Jeesusta, joka asuu omissaan ja he hänessä. Tässä vertauksessa Jumala asuu meissä, vrt. 4:12, ja me hänessä. Vrt. Joh 14:23. Tämän yhteyden edellytyksenä meidän kannaltamme on kuuliaisuus (Joh 15:10). Kukaan ei voi sanoa olevansa Jumalassa ja Jumalan olevan hänessä, ellei hän noudata niitä käskyjä, jotka Johannes on maininnut: usko Kristukseen, keskinäinen rakkaus ja vanhurskas elämä. Henki ilmenee meidän elämässämme ja käytöksessämme. Juuri hän saa meissä aikaan halun tunnustaa, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut (4:1 ss.).