JEESUKSEN TULEMUS 19/20

Osa 19 Me olemme Jumalasta

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, pitää huolen itsestään, eikä Paha pääse häneen käsiksi.

19. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

20. Tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme hänet, joka on Todellinen. Me olemme hänessä, joka on Todellinen, hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.

21. Lapset, karttakaa epäjumalia! (1. Joh. 5.)


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:18-21)

18.Tässä ei ole kysymyksessä absoluuttinen synnittömyys. Jumalasta syntynyt ei halua tehdä sellaista, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Hän tahtoo elää Jumalalle kuuliaisena. Kristitty voi langeta syntiin, mutta hän ei ole mikään synnin avuton orja. Hänelle on normaalia vastustaa pahaa. Verbin preesensmuoto puhuu jatkuvuudesta, tottumuksesta, jostakin pysyvästä. Oikea kristitty ei elä synnissä. Uudestisyntyminen johtaa uuteen elämäntapaan. Tämän ja kahden muun "me tiedämme" -toteamuksen (jj. 19-20) avulla Johannes tekee yhteenvedon kirjeestään. Tämä asia on ehdottoman varma.

19.Olemme Jumalasta syntyneitä (j. 18), ja Jumala on yhä hengellisen elämämme lähde. Tämän vastakohta on se, että koko maailma on pahan vallassa. Johannes ei sano maailman olevan alkuisin »pahasta», vastakohtana sille, että uskovat ovat "Jumalasta", vaan että maailma on pahan vallassa. Hän ei ajattele jumalattoman maailman alkuperää, vaan sen nykyistä tilaa. "Maailma" ei tarkoita aineellista maailmaa, vaan langennutta, Jumalalle vierasta ihmiskuntaa.

20.Apostolin sanat käyvät yksiin Mestarin jäähyväisrukouksen kanssa (Joh 17:23). Meidän tulee oppia tuntemaan Jumala, hänet, joka on "Totinen". Tässä ei tarkoiteta totuutta vääryyden vastakohtana, vaan todellisuutta tarujen ja kuvitelmien vastakohtana. Meidän tulee oppia tuntemaan Jumala todellisena. Kristuksen astuminen maailmaan oli se valkeus, joka teki Jumalan eläväksi ihmisille. Hän tuli antamaan meille ymmärrystä, että voimme oppia tuntemaan hänet, joka ilmoitettiin.


21.Tässä Johannes käyttää jälleen hellää sanaa "lapsukaiset". Viimeinen kehotus perustuu kolmeen juuri mainittuun tärkeään totuuteen (j. 18). Jumalan Poika kyllä varjelee (j. 18), mutta se ei vapauta meitä vastuusta olla varuillamme. Sanaa "fylassè (kavahtaa)" käytetään lauman vartioimisesta (Luuk 2:8), jonkin sellaisen hoitamisesta, mikä meille on uskottu, tallettamisesta (1 Tim 6:20), ja vangin vartioimisesta (Apt 12:4). "Epäjumalat" ovat palvonnan vääriä, epätodellisia kohteita. Ne ovat elävän ja totisen Jumalan mahdollisimman jyrkkä vastakohta (j.20). Epätodellisten ja kuolleiden epäjumalien palvontaa ei koskaan voi sovittaa yhteen tosi Jumalan tuntemisen kanssa.