sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Hiihtoihin osallistuneiden palkitseminen.


Tänään olin seuraamassa edustamani urheiluseuran talvikauden hiihtokilpailujen palkintojen jakoa. Lähes kaikki palkitut olivat lapsia. Lapsista suurin osa oli alle kouluikäisiä tai koulunsa ala-asteikäisiä ja näin ollen tulevaisuuden toivoja jokainen. Monet saivat usean palkinnon, koska olivat osallistuneet moneen eri kilpailuun. Lisäksi oli ruisleipiä, joita myös jaettiin kotiin vietäväksi. Antia oli yllin kyllin. Iloisin mielin perheet lähtivät kotiin, koska kaiken kukkuraksi oli pienet tarjoilut kahvin, mehun ja suuhunpantavan kanssa.

Miten me hiihtelemme tämän koko elämämme pituisen matkan. Onko meille tulossa voittopalkinto?

Elämämme lopussa meidän on kysyttävä itseltämme;
harjoittelimmeko tarpeeksi, olimmeko aina mukana kun lähtöviivalle kutsuttiin?

Mitä tai mikä on tämä elämän mittainen hiihtomatka? Siihen voi vastata, että se on valmistautumista lopulliseen palkintojen jakoon. Missä on palkintojen jakotilaisuus? Se on Jumalan luona ja palkinnot jakaa Jeesus.

Milloin on hyvä alkaa harjoitella tähän tapahtumaan? Heti, sillä et tiedä päivää etkä hetkeä, jolloin viimeinen tilaisuus kohdallasi on alkanut.

Tämän päivän saarnateksti antaa kymmenen pisteen vihjeen kaikkeen edellä olevaan pohdiskeluun ja hyvään harjoitteluun:
Joh. 14: 1-7
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."
    Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Älä säästä aikaa, vaan käytä paljon aikaa.

Haaskaa aikasi ja lopeta ajan säästöt.


Mihin tämä johtaa. Työpaikalla tulee työt tehtyä entistä paremmin. Jos teet tavaroita asiakkaita varten, tulevat asiakkaat yllättymään hyvästä laadusta ja ostavat toisellakin kerralla juuri näitä tuotteita.

Tarkastellaanpa hieman kiirettä. Mikä on kiire? Aika on jo ikään kuin mennyt ohi ja sitten otetaan mennyttä aikaa kiinni. Eihän se kuitenkaan onnistu, mutta yritys on kova. Hiki tulee ja vauhti lisääntyy. Kaikki alkaa mennä pieleen. Syntyy vain ”sutta ja sekundaa” jos ollaan jotain fyysistä tekemässä. Jopa on joskus myöhemmin aikaa tehdä kaikki uudestaan ja kunnolla oikein!

Kun menin ensimmäiseen työpaikkaani 1960-luvun alussa, minua sukupolven verran vanhempi kokenut laitosmies ja myöhemmin minun oppi-isäni, opetti hyvin kiireeseen suhtautumisen. Kerran hän sanoi pukuhuoneessa, että "nyt on niin kova kiire, ettei ehdi tehdä mitään". Sitten hän istui penkille ja totesi: "annetaan kiireen mennä ohi ja lähdetään vasta sitten työhön". Hän oli oikeassa, ei ole enää mitään järkevää tehtävissä, jos aika on kulkenut sille kohdalle, että tekeminen on jäänyt sen jälkeen.

Myöhemmin työelämässäni kun olin siirtynyt Nokia-yhtiön palvelukseen, meillä oli suuria julisteita, jossa kerrottiin kiireen aikaansaannoksista. Kiireellä tehty työ kostautuu, koska silloin joudutaan tekemään hutiloidut tekeleet aivan alusta ja kunnolla uudelleen. En muista julisteiden sanamuotoja, mutta ne olivat todella osuvia. Lisäksi julisteisiin oli piirretty asian havainnollistavat kuvat jokaisen tajuntaan helposti meneviksi.

Miten kaiken pitäisi olla, jotta selviäisimme jotenkin elämässämme?
Kiire ei ole elämän alkuperäinen tapa toimia, vaan harkitusti ja vakaasti tietäen mitä milloinkin olemme tekemässä. Kiire tuo paljon virheitä ja muutenkin harmia elämäämme.

Kuka tai mikä on kiireen meille keksinyt? 

Raha ja mammona, eli markkinatalous ovat siihen yleensä syinä. Kun yritämme hankkia kaikkea heti ja nyt, siitä seuraa ahdistus ja kiire. Olemme noidankehässä kaikkien välttämättömien sekä monesti yli varojemme tulevien hankintojen pyörteessä. Ote lipsahtelee ja kaaos on jokapäiväistä. Peruutusvaihdetta on vaikea saada päälle, koska sitoumukset ovat usein paperille kirjoitettuja - velkojat odottavat ajallaan suorituksiamme!

Olisiko syytä kysyä itseltä ennen sitoumusten tekoa, että onko tässä mitään järkeä?


Miten olisi rukous ennen johonkin hankkeeseen ryhtymistä.


Matteuksen evankeliumi 6:7-13.

Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään.

Rukoilkaa te siis näin:

   - Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.


Tämä rukous on Jeesuksen opettama ja ihan meitä varten jokapäiväisen elämmämme tarpeisiin!

Oletko ajatellut, että kiireen ja hätiköityjen päätösten takana voikin olla kiusaaja, sielun vihollinen!
Tiesithän, että rauhan erilaissa päätöksissämme elämämme eri tilanteissa antaa MEIDÄN HERRAMME JA VAPAHTAJAMME JEESUS KRISTUS.


Internet Evangelism Resources