Haluamme olla riippumattomia kaikesta, mikä kahlitsee.
Meitä ei voi sitoa kiinni mikään asia. Tämä on meidän
ajatuksemme yleisellä tasolla ja tätä ajatusta haluamme markkinoida
ympäristöömme. Tällaista mallia tarjotaan paljolti myös Euroopassa ja Euroopan
Unionissakin.
Haluamme toteuttaa vapaata tahtoamme, joka on ihmisellä ja
vain ihmisellä.
Tämä onkin ihan luonnollista, ei sen luonnollisempaa voisi
ollakaan.
Tämän vapaan tahtomme turvin voimme helposti alkaa
arvioimaan sitä, olemmeko kaikki samalla viivalla. Onko tuo läheinen tai
naapuri vapaa tahtonsa kanssa toimija. Onko jonkun muun maan kansalainen vapaa
tahtoansa toteuttamaan. Onko joku, jolla on usko tai joka harjoittaa uskoaan,
vapaa ihminen.
Alamme muodostamaan käsityksiä vapaudesta. Oma vapautemme
sanelee alkuajatuksen ja siihen alamme kohdistamaan muiden vapautta. Olemme
kuin kanalassa. Olemmeko vapaita kanoja vai suljettuja kanoja. Munimmeko
vapaita munia vai emme.
Ihminen on ajan saatossa halunnut muodostaa vapaasta tahdostaan
käsin jotain suurenmoista. On syntynyt ideologioita, joissa ajatus on ollut
vapauttaa kaikki asiat. Mihin tämä vapaus on johtanut? Ei ainakaan vapauteen.
Tilanne on muodostunut aikaa myöden niin tukalaksi, ettei siinä yhteisössä ole
ollut yhtään vapaata ihmistä, saatikka kanaa.
Miksi aina käy näin hyvistä yrityksistä huolimatta?
Siksi, että ihminen luulee pienessä päässään, että kun hankkiudun kaikista siteistä irti, olen todella vapaa. Tämä on täydellinen harha. Vapaus ei ole tätä.
Tässä edellä kuvatussa mallissa on se ongelma, että olemme ajautuneet vapauden huumassamme luonnonlakien armoille ja ne alkavat viemään meitä omia teitään.
Elämme maailmassa, jossa ihminen ei olekaan pelkkää ainetta,
materiaa ja energiaa ilman henkeä. Nyt on ymmärrettävä se, että energia ja
materia eivät sellaisenaan tee mitään, vaan tarvitaan henki. Luonto noudattaa
omaa järjestystään ja sitä voidaan kuvata ja lähestyä erilaisin kaavoin
tutkimalla.
Mistä siis on kysymys?
Lähdetään vaikka ensin luonnosta ja tullaan lopuksi
ihmiseen. Eläinkunnassa vallitsee tietynlainen järjestys. Sorsa valitsee
parinsa ja muodostaa pesueen. Heille tulee poikaset tietyn järjestyksen
mukaisesti. He hoitavat poikasensa täydessä ymmärryksessä. Uros sorsa ei
vilkuile toisen pesän naaraan perään ja lähde sinne kosiomatkalle. Ihminen
kyllä tekee tällaista, johtuen ihmisen vapaasta tahdosta. Nyt löytyi selvä ero
luonnon ja ihmisen välillä. Jos sorsilla ja muilla eläimillä olisi vapaa tahto,
koko luomakunta oli täysin sekaisin! Vain ihminen pystyy sotkemaan asiansa,
koska sillä on vapaa tahto.
Miksi ihmisellä sitten on vapaa tahto?
Vapaa tahto ihmisellä on Jumalan luomisen tulos. Vaikka kuinka yrität tästä tosiasiasta pyristellä irti, se tulee sinua kohti jokaisen nurkan takaa.
Ihmisen vapaan tahdon koetukseksi on ympärillämme kaikkea
mahdollista houkutusta. Houkutukset ovat usein petollisia. Kun olemme joutuneet
”ansaan”, ajattelemme, emmekö olekaan vapaita tekemään kaikkea. Teemme ja petymme,
omatuntokin alkaa nostaa esille virheitämme. Kieriskelemme tuskissa ja syytämme
itseämme siitä, kun tein taas tämän. Usein loukkaamme teoillamme
lähimmäistämme, silloin on paha mieli. Osaammeko edes pyytää anteeksi. Voimme
käpertyä itseemme itsesäälin vallassa ja kulkea murhemielellä päiväkausia.
Miksi, miksi, tulee kysymys entistä useammin sisällemme?
Vastaus on olemassa tähän täyteen vapauteen, jota havittelemme omavoimaisesti. Vastaus on melko yksinkertainen ja selkeä ymmärtää.
1. Moos. 1:
26. Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet
kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja,
karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."
27. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja
naiseksi hän loi heidät. 28. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa
hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa
meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja
liikkuu." 29. Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä
tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä
kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. 30. Ja villieläimille ja
taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan
ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui. 31. Ja Jumala katsoi kaikkea
tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes
päivä.
Edellä kirjoitetusta tiedonannosta johtuen ihminen on juuri sellainen kuin Jumala loi.
Samalla Hän ilmoittaa meidän suhteemme luontoon ja luomakuntaan. Eläimet ovat
alamaisiamme ja ne käyttäytyvät sen mukaisesti luomisjärjestyksen mukaisesti.
Ihmisellä on vapaa tahto.