Osa 2. Uutta on tulossa
Raamattuun
on kirjattu kolmeen kertaan eri paikkoihin Uudet taivaat ja uusi maa.
Ensimmäisenä
tällä sivulla käsitellään 2. Pietarin kirjeen kohta. Toisena on Jesajan kirjan
kohta ja viimeisenä Ilmestyskirjan kohta.
Uudet
taivaat ja uusi maa
Tämä yksi
älköön kuitenkaan olko teiltä salassa, rakkaani: Herralle yksi päivä on kuin
tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
9. Ei Herra
viivytä lupauksensa täyttämistä, vaikka jotkut luulevat hänen viivyttelevän,
vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan. Hän ei näet tahdo, että kukaan joutuu
kadotukseen vaan että kaikki kääntyisivät.
10. Mutta
Herran päivä tulee kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla ja
alkuaineet kuumuudesta hajoavat, maa palaa ja kaikki, mitä siihen on tehty
(Joidenkin käsikirjoitusten mukaan: ”maa ja kaikki siinä tehdyt teot
paljastuvat”.).
11. Koska
tämä kaikki näin hajoaa, millaisia teidän tuleekaan olla pyhässä elämässä ja
jumalanpelossa
12.
odottaessanne ja jouduttaessanne Jumalan päivän tuloa, tuon päivän, jonka
voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat.
13. Mutta
hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa
vanhurskaus asuu. (2. Pietarin kirje, luku 3)
(Novum
jae jakeelta etenevä kommentaari: 2Piet. 3:8-13)
8.Tämä jae
viittaa Ps 90:4:ään. Sana korostaa sitä, että Herra on ajan yläpuolella.
Pietari ei sano hänen olevan ajaton, vaan että hänen suhtautumisensa aikaan ei
suinkaan ole sama kuin meidän. Meistä yksi päivä vaikuttaa lyhyeltä ajalta ja
tuhat vuotta sangen pitkältä. Hänelle yksi päivä on niin kuin tuhat vuotta ja
tuhat vuotta niin kuin yksi päivä. Pietari ei sano, että yksi päivä
"on" tuhat vuotta, vaan "niinkuin", ikään kuin. Laskimmepa
me millä tavoin hyvänsä, Jumala on laskutapamme yläpuolella. Sana, jonka mukaan
tuhat vuotta on niinkuin yksi päivä, ymmärrettiin juutalaisessa
apokalyptiikassa siten, että koko maailman kulku käsittäisi yhden viikon. jossa
on seitsemän päivää, ja jokainen päivä vastaisi tuhatta vuotta. Nämä ajatukset
saivat jonkin verran jalansijaa kristittyjen parissa ja niitä esiintyy esim.
Barnabaan kirjeessä.
9.Herra ei
muuta aikatauluaan. Pilkkaajat puhuvat rata lupausta vastaan (j. 4), mutta
heidän ivastaan huolimatta se tulee toteutumaan (j. 13). Nämä
"muutamat" ovat juuri pilkkaajia, ja on vaara, että he saavat
kristitytkin levottomiksi. Herran viipyminen osoittaa hänen olevan
pitkämielinen. Hän käyttää aikaa toteuttaakseen suunnitelmansa. Aika on hänelle
toisarvoista, se palvelee vain hänen jumalallisten suunnitelmiensa
toteuttamista.
10.Tässä puhutaan
sekä "Herran päivän" aikakaudesta että sen seuraamuksista. Se ei tule
minkään maailmassa tapahtuvan seurauksena, vaan se on suvereeni Jumalan teko.
Varas tulee odottamatta ja ilmoittamatta. Näin on myös tämän tapahtuman laita.
"Alkuaineet" voi tarkoittaa taivaankappaleita, aineksia, joista
taivas on pantu kokoon. Jeesus mainitsi, että taivas ja maa katoavat (Mark
13:31). Mutta sana voi tarkoittaa myös mikrokosmosta, alkuaineita, joista
kaikki on syntynyt. Herran päivä, tuomion päivä, tulee äkkiä ja odottamatta.
Mutta Jeesuksen tulemuksen päivä ei tule yllättäen kuin varas niille, jotka
odottavat häntä, vaikka he eivät tiedäkään päivää eivätkä hetkeä. Hänen omansa
ovat nimittäin valmistautuneet ottamaan hänet vastaan. Vrt. Luuk 21:34; 1 Tess
5:4.
11.Apostoli
liittää lopun aikaa koskevaan opetukseensa kehotuksen ja varoituksen. Hän
kehottaa käytännön kristilliseen elämään, joka merkitsee myös vilpitöntä
odottamista oikealla tavalla. Totuus lopun ajasta ja kutsu pyhitettyyn elämään
liittyvät läheisesti toisiinsa. Herran tulemuksen odotuksen tulee aina
kannustaa kristittyä elämään oikein Jumalan edessä. "Jumalisuus"
merkitsee kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan ja halua noudattaa hänen sanaansa.
12.Sen
lisäksi, että odotamme Jumalan päivän tulemista, meidän tulee myös jouduttaa
sitä. Se tapahtuu rukoilemalla Jeesuksen opetuksen mukaisesti: »Tulkoon sinun
valtakuntasi» (Matt 6:10), julistamalla (Matt 24:14) sekä kääntymällä ja
tekemällä parannuksen. Valvominen, josta Jeesus muistutti tässä yhteydessä, ei
siis merkitse toimettomuutta, vaan se edellyttää tekoja. Herran tulemuksen aika
liittyy tietyssä määrin seurakunnan tilaan, ja me voimme, merkillistä kyllä,
jouduttaa sitä.
13.Lupaus
uudesta elämästä maailmassa, joka on täynnä vanhurskautta, rohkaisee meitä
edelleen pyrkimään pyhitettyyn elämään ja jumalisuuteen. Riippumatta siitä,
mitä vaikeuksia ja ongelmia kohtaamme tässä maailmassa, tulevaisuuden
maailmassa vallitsee Jumalan vanhurskaus. Vrt. Jes 65:17 ss.; 66:22; Ilm 21:1.
Tämän ymmärtävän on helpompi kestää täällä vääryyttä. Herran päivä merkitsee
tuomiota pahuudelle ja riemuvoittoa Jumalan valtakunnalle. Uudistuneessa
maailmankaikkeudessa syntiinlankeemuksen vaikutuksien sijaan tulee ennalleen
asettamisen kirkkaus. Silloin Jumalan tahto tapahtuu maan päällä niin kuin
taivaassa.
Uudet
taivaat ja uusi maa (Jesajan kirja, luku 65)
Katso, minä
luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää
nouse mieleen,
18. vaan te
saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso,
riemuksi minä luon Jerusalemin, iloksi sen kansan.
19. Minä
riemuitsen Jerusalemista, minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulla itkun
ääntä eikä valitusta.
20. Ei
siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi
päiviensä määrää. Sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana
synnintekijä joutuu kiroukseen.
21. He
rakentavat taloja ja asuvat niissä, istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden
hedelmät.
22. He eivät
rakenna toisten asuttavaksi, eivät istuta toisten syötäväksi, sillä niin kuin
ovat puiden päivät, niin ovat elinpäivät minun kansani keskuudessa. Minun
valittuni kuluttavat itse kättensä työn.
23. He eivät
tee työtä turhaan eivätkä synnytä lapsia äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat
Herran siunaamien siemen, ja heidän vesansa pysyvät heidän luonaan.
24. Ennen
kuin he huutavat, minä vastaan; heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
25. Susi ja
karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö rehua kuin nauta, ja käärmeen
ruokana on maan tomu. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä
vahinkoa, sanoo Herra.
Uusi
taivas ja uusi maa (Ilmestyskirja, luku 21)
Minä näin
uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat
kadonneet, eikä merta enää ollut.
2. Näin myös
pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta Jumalan luota,
valmistettuna niin kuin morsian, miehelleen kaunistettu.
3. Ja minä
kuulin voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta:
"Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän
keskellään, ja he ovat hänen kansojaan. Jumala itse on heidän kanssaan, heidän
Jumalansa.
4.
Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, ei
surua, ei parkua eikä tuskaa, sillä kaikki entinen on mennyt."
5.
Valtaistuimella istuva sanoi: "-Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi
myös: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat luotettavat ja todet."
6. Vielä hän
sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä
annan janoiselle lahjaksi vettä elämän veden lähteestä.
7. Joka
voittaa, perii tämän, ja minä olen oleva hänen Jumalansa ja hän minun poikani.
8. Mutta
pelkurien ja epäuskoisten (”uskottomien”), saastaisten ja murhaajien,
haureellisten ja noitien, epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valehtelijoiden
osa on tulisessa, rikkiä palavassa järvessä. Tämä on toinen kuolema."
9. Uusi
Jerusalem
Yksi niistä
seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä
vitsausta, tuli ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle
morsiamen, Karitsan vaimon."
10. Hän vei
minut Hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän
kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan luota.
11. Se
loisti Jumalan kirkkautta, ja sen hohde oli kuin kaikkein kalleimman kiven,
kuin kristallinkirkkaan jaspiksen.
12. Siinä
oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla
kaksitoista enkeliä. Portteihin oli kirjoitettu nimiä, israelilaisten
(”Israelin poikien”) kahdentoista heimon nimet.
13. Idässä
oli kolme porttia, pohjoisessa kolme porttia, etelässä kolme porttia ja
lännessä kolme porttia.
14.
Kaupungin muurissa oli kaksitoista perustusta ja niissä Karitsan kahdentoista
apostolin nimet.
15. Hänellä,
joka puhui minun kanssani, oli mittana kultainen ruokosauva, jotta hän mittaisi
kaupungin, sen portit ja sen muurin.
16. Kaupunki
oli nelikulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Hän mittasi
ruokosauvalla kaupungin: kaksitoistatuhatta stadionmittaa (n. 2300 km). Sen
pituus, leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
17. Hän
mittasi sen muurin: sataneljäkymmentäneljä kyynärää (n. 70 m), ihmismitan
mukaan, jota myös enkeli käytti.
18. Muuri
oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, kuin puhdasta
lasia.
19.
Kaupungin muurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä.
Ensimmäinen peruskivi oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalsedoni, neljäs
smaragdi,
20. viides
sardonyksi, kuudes karneoli, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs
topaasi, kymmenes krysopraasi, yhdestoista hyasintti ja kahdestoista ametisti.
21. Ne
kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä, kukin portti oli yhdestä
helmestä. Kaupungin pääkatu oli puhdasta kultaa, kuin läpikuultavaa lasia.
22. Mutta
temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala,
Kaikkivaltias, ja Karitsa.
23. Kaupunki
ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen,
ja sen lamppuna on Karitsa.
24. Kansat
vaeltavat sen valossa, ja maan kuninkaat tuovat sinne loistonsa.
25. Sen
portteja ei suljeta päivällä, ja yötä siellä ei ole.
26. Sinne
tuodaan kansojen loisto ja kalleudet.
27. Eikä
sinne pääse mitään epäpyhää, ei ketään iljettävyyksien tekijää eikä
valehtelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan
elämänkirjaan.
(Novum
jae jakeelta etenevä kommentaari: Ilm. 21:1-27)
Uusi
taivas ja uusi maa
1.Ut:ssa on
kaksi uutta merkitsevää sanaa. Niistä toinen, "neos", ei esiinny
Ilmestyskirjassa. Se merkitsee, että jotakin uutta on juuri syntynyt, alkanut
olla olemassa. Sanoista toinen, "kainos", esiintyy Ilmestyskirjassa
usein. Sen tarkoituksena on ilmaista enemmänkin laadullisesti kuin ajallisesti
uutta, käyttämätöntä, kulumatonta, uuden veroista. Merta käytetään Raamatussa
usein kuvaamaan muuttuvaa ja vaihtuvaa (Jes 57:20). Johannekselle meri merkitsi
estettä, mikä erotti hänet kaikesta hänelle rakkaasta.
2.Uusi maa
saa uuden pääkaupungin, ei uutta Babylonia, vaan uuden, paremman ja suuremman
Jerusalemin. Kaupungin laskeutuminen maan päälle taivaasta merkitsee, että
oikeastaan taivas muuttaa maan päälle. Se on uusi ja pyhä, ja sen tähden se
eroaa kaikista muista tämän maailman kaupungeista. Nimi Jerusalem viittaa
kuitenkin jatkuvuuteen. Tämän kaupungin rakentaja ja luoja on Jumala (vrt. Hebr
11:10). Taivaallisen kaupungin, Jumalan Jerusalemin, sanotaan olevan pyhien
varsinainen koti (Hebr 12:22; Gal 4:26). Johannes puhuu tästä kaupungista ja
sen suhteesta Jumalan lunastettuun kansaan samaan tapaan kuin seurakunnasta
Jumalan temppelinä (1 Kor 3:16; Jes 2:21).
3.Koko
raamatullisen ilmestyskertomuksen yksi päätavoite on nyt saavutettu: Jumala
asuu ihmisten keskuudessa. Vrt. 3 Moos 26:11,12; Hes 37:27. Kreikankielinen
asumusta merkitsevä sana, "skênê", on läheistä sukua
hepreankieliselle šekina-sanalle, joka merkitsi vanhassa liitossa Jumalan
läsnäolon kirkkautta. Koko uuden Jerusalemin laskeutumisen tarkoituksena on,
että Jumala asuisi ihmisten keskuudessa. Hän on aikaisemmin asunut
ilmestysmajassa, temppelissä, Kristuksessa (Joh 1:14) ja seurakunnassa (Ef
2:22). Nyt on koko lunastuksen tavoite saavutettu.
4.Suora
yhteys Jumalan kanssa poistaa kaiken sen, mikä teki maailman surun ja
kärsimysten paikaksi. On ollut paljon kyyneleitä ja monia syitä niihin. Täällä
ovat olleet edustettuina kaikki murhenäytelmät, kaikki inhimilliset surut,
kaikki epätoivo. Kaikki tämä on nyt lakannut. Enää ei ole myöskään kuolemaa,
koska »kuolema on nielty ja voitto saatu» (1 Kor 15:54). Suru on lakannut, eikä
kukaan tunne tuskaa. On alkanut aivan uudenlainen olemassaolo.
5."Valtaistuimella
istuva" viittaa 20:11:een, ja seuraavasta jakeesta käy ilmi, että puhuja
on Kristus. Hänet on aikaisemmin kirjassa esitelty »Alfana ja Omegana» (1:8).
Hänellä on iankaikkinen valta ja herraus. Johanneshan oli alun perinkin saanut
käskyn kirjoittaa, ja nyt hän saa uuden käskyn. Hän saa tällaisen uudistetun
käskyn erityisen tärkeissä kirjan jaksoissa, ja tällainen tilanne on taas
tässä. Sanat ovat "vakaat ja todet", niihin voi luottaa. Kaikki tulee
uudeksi. Tämä osoittaa, että se muutos, josta Paavali puhuu uskovien elämän
yhteydessä (2 Kor 3:18; 5:16,17), koskee koko maailmankaikkeutta. Täysin uusi
maailmanjärjestys korvaa vanhan, joka oli synnin turmelema.
6.Alfa ja
Omega ovat kreikan kielen aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Jeesus
Kristus on alku (Joh 1:1) ja loppu tai päämäärä (Room 10:4). Nimeä käytetään
1:8:ssa ja se mainitaan jälleen 22:13:ssa. Kristus antaa kolme lupausta,
ensimmäisen tässä ja kaksi muuta seuraavassa jakeessa. Ensimmäinen lupaa, että
janoiset saavat juoda elämän vettä. Samaan tapaan sanotaan myös marttyyreille
7:17:ssä. Raikas vesi kuvaa usein siunauksia. Tässä viitataan epäilemättä
iankaikkisen elämän yltäkylläisyyteen. Vrt. Joh 4:10,13, 14.
7.Se, joka
voittaa, tulee perimään iankaikkiset siunaukset, Jumalan lapsen täydelliseksi
tulleen perintöosan. Vrt. voittajille annetut lupaukset kirjan alussa
(2:7,11,17,26; 3:5,12,21). Kaikki tämä kuuluu perintöön, jonka tulevat saamaan
ne, jotka kestävät koetusten ajan loppuun asti. Jumala teki myös Vt:ssa
liittoja, joissa puhuttiin pojan suhteesta isään ja perinnöstä. Hän teki
tällaisen liiton Aabrahamin (1 Moos 17:7) ja Daavidin kanssa (2 Sam 7:14).
8.Nyt
saavutettu turvallisuus on myös sen ansiota, että ulkopuolelle jäävät kaikki
ne, joiden syytä oli maanpäällisten kaupunkien turvattomuus. Heillä ei ole
pääsyä tähän uuteen maailmaan; he ovat paikassa, mistä heidän ei ole
mahdollista päästä pois. Synti tuhosi sen maailman, missä nyt elämme. Mutta
tulevaa olotilaa kirkkaudessa se ei enää uhkaa. Tähän sisältyy myös varoitus,
joka ei koske ainoastaan niitä, jotka elävät julkisynnissä. vaan myös ne, jotka
eivät usko, saavat osansa tulisessa järvessä. Epäusko on nimittäin kaiken
synnin juuri. Se on kapinaa Jumalaa vastaan. Pelkurit mainitaan ensin. Monet
ovat ihmispelosta menettäneet kirkkauden toivon.
Uusi
Jerusalem
9.Johannes
saa uuden ilmestyksen siten, että hänen käsketään tulla katsomaan. Tällä kertaa
hän saa lopulta nähdä Jeesuksen Kristuksen morsiamen. Tässäkin on jyrkkä
vastakohta hänen näylleen portosta. Tässä käytetty kieli muistuttaa tästä
näystä (17:1). Ei mainita, kuka seitsemästä enkelistä näytti tämän
Johannekselle. Karitsa mainitaan kokonaista seitsemän kertaa 19. ja 20.
luvuissa, mikä myös korostaa Jeesuksen Kristuksen keskeistä asemaa
iankaikkisuudessa.
10.Kun Johanneksen
oli määrä nähdä näky suuresta portosta, hänet vietiin erämaahan (17:3).
Morsiamen nähdäkseen hänen täytyi mennä korkealle ja suurelle vuorelle. Se,
että hänet vietiin sinne "hengessä". merkitsee, että hän näki näyn.
Hän ei ollut siellä ruumiillisesti (vrt. 1:10). Kuvaus muistuttaa jakeessa 2
esitettyä, ja Johannes viittaakin samaan tapahtumaan. Mutta on mahdollista,
että se mitä hän näki ensimmäisessä tapauksessa tarkoittaa iankaikkisuutta, kun
taas tässä puheena oleva kaupunki on tullut maan päälle ollakseen täällä
tuhatvuotisen valtakunnan aikana.
11.Jumalan
kirkkaus merkitsee hänen läsnäoloaan. Vrt. Hes 43:5. Meidän tuntemamme jaspis
ei ole kristallinkirkas, kun taas tässä mainittu on läpinäkyvä kuin kristalli.
Joidenkin mielestä kyseessä on timantti. Kaupunki säteilee valoa. Se on kuin
jättiläistimantti, jossa Jumalan kirkkaus heijastuu kaikkialla.
12.Ikuista
kaupunkia kuvaillaan yksityiskohtaisesti. Ensiksi Johannes kiinnittää huomionsa
suureen, korkeaan muuriin, jossa on kaksitoista porttia. Kaupungin mitoista
puhutaan myöhemmin uudelleen (j. 17). Verrattuna kaupungin korkeimpaan kohtaan
muuri ei ole kovinkaan korkea. Mutta jos sellainen muuri ympäröisi maallista
kaupunkia, se tekisi mahtavan vaikutuksen. Kutakin kahtatoista porttia vartioi
enkeli. Uuden Jerusalemin kuvauksessa luku kaksitoista toistuu usein. Mainitaan
Israelin kahdentoista sukukunnan nimet (21:12), peruskivien lukumäärä (21:14),
portit (21:21), hedelmät, jotka voitiin korjata kaksitoista kertaa vuodessa
(22:2), kaupungin pituus, korkeus ja leveys oli 12 000 vakomittaa (21:16), ja
muuri oli kaksitoista kertaa kaksitoista kyynärää (21:17).
13.Kaupungin
eri puolilla olevat portit viittaavat siihen, että asukkailla oli täysi vapaus
kulkea kaupungista ulos ja taas takaisin sisään. Se on pyhien kotikaupunki,
mutta heillä on mahdollisuus matkustella vapaasti missä haluavat. Portit ovat
avoinna kaikkiin ilmansuuntiin. Hesekielin näyssäkin (48:30-34) kahdellatoista
portilla on Israelin kahdentoista sukukunnan nimet.
14.Kahdentoista
portin lisäksi siellä on myös kaksitoista peruskiveä. Perustukset on koristeltu
kaikenlaisilla kallisarvoisilla kivillä (j. 19). Ef 2:20:ssa Paavali puhuu,
että Jumalan huone on uudessa liitossa rakennettu apostolien ja profeettojen
perustukselle. Seurakunta lepää niiden uskon ja todistuksen perustuksella.
jotka julistivat ensimmäisinä pelastuksen sanomaa. Tämä kaupunki käsittää
molemmat aikakaudet. Sekä Vt:n Israelilla että Ut:n seurakunnalla on paikkansa
Jumalan lopullisessa asumuksessa. Vrt. j. 12, jossa sanotaan, että Israelin
kahdentoista sukukunnan nimet on kirjoitettu portteihin. Kahdentoista
sukukunnan ja kahdentoista apostolin mainitseminen muistuttaa vanhan Israelin
ja uusitestamentillisen seurakunnan välisestä ykseydestä. "Karitsan"
kahdentoista apostolin korostaminen viittaa siihen, että Johannes haluaa
erityisesti tähdentää, miten tämän kaupungin kaikki asukkaat ovat pelastuneet.
15.Vrt. 11:1
ja Hes 40:3 ss. Ilm 11:1:ssä piti maallinen Jerusalemin kaupunki mitata, ja
Johanneksen itsensä piti suorittaa mittaus. Taivaallisen kaupungin mittaamiseen
tarvitaan taivaallinen lähetti. Enkeli puhuu Johanneksen kanssa mitattavasta
kaupungista. Johannes oli käyttänyt tavallista mittasauvaa, mutta nyt käytetään
mittasauvana kultaista ruokoa. Nyt mitataan sekä itse kaupunki, portit että
muuri, ja mitat ilmoitetaan myöhemmin (jj. 16 ja 17).
16.Mitään
maallista kaupunkia ei voi verrata tähän. Se on rakennettu täysin
symmetriseksi. Sen pituus, leveys ja korkeus ovat yhtä suuret. 12 000
vakomittaa vastaa 2 304 kilometriä, jos sovelletaan kreikkalaisia mittoja.
Kreikkalainen stadion (vakomitta) oli 192 metriä, roomalainen taas 185 metriä.
12 000 roomalaista vakomittaa on 2 220 kilometriä. Itse kaupungin muoto
muistuttaa sekä polttouhrialttaria että suitsutusalttaria (2 Moos 27:1 ja
30:2), mutta vieläkin enemmän temppelin kaikkeinpyhintä, joka oli kuution
muotoinen. Mitat ilmaisevat vertauskuvallisesti ihanteellisen symmetrian. Ne
puhuvat suuruudesta ja täydellisyydestä.
17.Muuri on
huomattavasti matalampi kuin itse kaupunki. 144 kyynärää vastaa suunnilleen 65
metriä. Jotkut ovat sitä mieltä, että tässä on kysymys muurin paksuudesta eikä
sen korkeudesta, mutta luonnollisinta olisi selittää, että kyseessä on
korkeuden mittaaminen. Sitä ei ole tarkoitettu puolustusmuuriksi, sillä
sellaista ei tarvita. Sen tarkoituksena on vain rajata kaupunki. Vaikka
mittaajana olikin enkeli, hän käytti ihmismittaa. Olkootpa mittaajina enkelit
tai ihmiset, tulos on sama.
18.Muuri oli
rakennettu samasta aineesta kuin ensimmäinen perustus (j. 19), nimittäin
jaspiksesta. Valtaistuimella istuva oli myös niin kuin jaspis (4:3), ja itse
kaupunki kuin kristallinkirkas jaspis (21:11). Kaikki puhui Jumalan
kirkkaudesta, muuritkin. Kaupunki itsessään oli puhdasta kultaa, kuin puhtainta
lasia. Se oli siis läpikuultava (vrt. j. 2l). Mikään ei estänyt Jumalan valon
näkymistä.
19.Kaikki
muurin perustukset oli koristeltu loisteliaasti. On vaikeata saada oikeata
kuvaa näistä kahdestatoista kivestä, koska kuvaus on saattanut viitata aivan
toisenlaisiin kiviin siihen aikaan. On kuitenkin varmaa, että ne olivat
sanoinkuvaamattoman kauniit. Ensimmäinen kivi, nimittäin "jaspis", on
mainittu aikaisemminkin kirjassa silloin kun on haluttu kuvata jotakin
loistavaa ja kirkasta. Sen mainitseminen ensimmäisenä saattaa merkitä, että se
on alimpana ja että muut kivet ovat kerroksina sen päällä.
"Safiiri"
muistuttaa kovuudeltaan timanttia. Se on väriltään sininen.
"Kalkedon" on agaattikivi. Väriltään se on mahdollisesti
taivaansininen, jossa on muunvärisiä raitoja. "Smaragdi" on vihreä.
20."Sardonyks"
on punavalkoinen kivi. "Sardion" on punertava. Se mainitaan myös
4:3:ssa. "Krysoliitti" on vanhojen kirjailijoitten mukaan läpinäkyvä,
kullankeltainen kivi, kun taas samannimisen kivi nykyään on kalpeanvihreä.
"Berylli" on merenvihreä. "Topaasi" on kellanvihreä ja
läpinäkyvä. "Krysoprasissa" on toisenlainen vihreä vivahdus.
"Hyasintti" on sinipunainen ja "ametisti" yleensä
purppuranpunainen. Kaikki nämä kivet heijastivat kukin erikseen ja kaikki
yhdessä Jumalan kirkkautta ja muodostivat loistavan näyn, jonkalaista maailma
ei koskaan ollut nähnyt.
21.Portit
tarkoittavat kulkutietä. Niitä ei rakennettu kaupungin puolustukseksi, sillä
sellaiseen ei ollut tarvetta. Kysymys on yksinomaan kaunistamisesta. "Katu
(plateia)", merkitsee myös 'aukea paikka. tori'. Vrt. Mark 6:56: Ilm 11:8.
22.Koko tämä
kaupunki on itsessään pyhäkkö, ja sehän johtuu siitä, että Jumalalla on siellä
asuntonsa. Vrt. 2 Kor 6:16. Sen tähden ei ole mitään ristiriitaista tämän
ilmaisun ja sen voittajille annetun lupauksen välillä, että he tulevat olemaan
pylväitä Jumalan temppelissä (3:12). Viimeksi mainittu on lupaus ikuisesta
Jumalan kaupungin kansalaisuudesta. Kaikki tässä olevat Jumalan nimet
esiintyvät kirjassa myös aikaisemmin. Kukin niistä kuvastaa Jumalan voimaa ja
valtaa, ja yhdessä ne muodostavat erityisen voimakkaan kuvauksen hänen
suuruudestaan.
23.Aurinko
ja kuu ovat valonlähteinä ensimmäisessä luomistyössä (1:14). Toisessa niitä ei
tarvita, vaikkakin ne voivat yhä olla olemassa, sillä tämä luomakunta on
Jumalan läsnäolon siunaama aivan toisella tavalla kuin ensimmäinen. Vrt. Jes
60:19,20. Jumalan kirkkaus ja se, että Karitsaa sanotaan lampuksi, ilmaisevat
oikeastaan samaa. Tässä kaupungissa sekä Isä että Poika ovat valon lähteenä.
Heillä on samanlainen suhde ihmisiin. Tämä kaupunki ei tarvitse näkyvää
temppeliä siksi, että Jumala on siellä, eikä se tarvitse muuta valoakaan kuin
Jumalan ja Karitsan. Jeesuksesta valona, ks. Joh 1:9 ja 8:12.
24."Kansat"
merkitsee tavallisesti pakanoita. Se, että kansojen sanotaan olevan
taivaallisen Jerusalemin ulkopuolella lopullisen tuomion ja uuden maan
perustamisen jälkeen, on antanut aihetta tämän ja seuraavien jakeiden
erilaisiin tulkintoihin. Jotkut pitävät "kansoja" lunastettuina
pakanoina tai kansoina, jotka hengellisesti, joskaan eivät rodullisesti,
kuuluvat kahteentoista sukukuntaan. Tämän tulkinnan vaikeutena on, että
lunastetut ovat kaupungissa, eivät ulkopuolella. Jotkut tulkitsijat väittävät,
että tässä on kysymys tuhatvuotiseen valtakuntaan kuuluvasta olotilasta. On
myös niitä, joiden mielestä jakeet viittaavat yleismaailmalliseen pelastukseen.
Ne taas, jotka hengellistävät sanat, tulkitsevat niin, että kyseessä on tämän
päivän tilanne, jolloin Jumalan seurakunta vetää pakanoita puoleensa.
25.Uuden
Jerusalemin ehdoton turvallisuus korostuu tässä. Vrt. Jes 60:11. Portteja ei
ole koskaan tarpeellista sulkea vihollisten tähden. Portit suljettiin muinoin
kaupungeissa aina pimeän tultua. Koska yötä ei tässä kaupungissa tunneta, ei
ole syytä sulkea porttejakaan. Jumalan läsnäolo sulkee pois pimeyden (j. 23).
26.Tämä jae
kuuluu yhteen jakeen 24 kanssa. Vain paras ja jaloin saa sijan tässä
kaupungissa. Mahdollisesti jae viittaa siihen, että kun kansat tulevat
kaupunkiin, sen kirkkaus lisääntyy ja sen vaikutus kasvaa. Voidaan myös
ajatella, että kaikki se, mikä on parasta ihmiselämässä, pyhitetään tässä
kaupungissa.
27.Tässä
toistuu jakeen 8 sisältö. Toisto ei merkitse, että jotakin epäpuhdasta voisi
tulla kaupunkiin tai vaikuttaa sen asukkaisiin. Sanat korostavat sitä vastoin
tämän kaupungin ja kaikkien muiden maan päällä olleitten kaupunkien välistä
eroa. Kaupunkiin ei ole pääsyä sellaisilla, jotka eivät halua luopua
pahuudestaan. Synti ei koskaan pääse sinne, mutta sisällä olevat ovat Jumalan
armosta ja Jeesuksen Kristuksen pelastustyön kautta pelastettuja syntisiä.
"Kysymys" ei siis ole siitä, että syntiset suljetaan pois, sillä he
voivat pelastua synneistään, vaan siltä, että pelastustyön hylkäävä asettuu
itse uuden Jerusalemin ulkopuolelle.