keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Velkainen Suomi


Päivittäiset uutiset ovat synkkiä, sillä kovin lohdullista ei kuulu eikä näy.
Työ katoaa ja velat lisääntyy. Tästä seuraa yleensä konkurssi kun varat eivät riitä.

Taloustietolehti julkaisee Suomen taloustietoja, joista ilmenee valtionvelan suuruus. Velka on jaettu jokaista suomalaista kohden ja se on mielestäni suuri summa. Jokaisella suomalaisella on velkaa valtionvelan kautta 15 815 euroa. Jos tällaista velkaa pitäisi maksaa omalla vastuulla, voisi se olla melko vaikeaa. Minulta ei asuntovelkojen lisäksi olisi mitään mahdollisuuksia lähteä osuuttani maksamaan. Valtio luonnollisesti ”nyhtää” velkani verojen muodossa, mutta riittääkö vauhti kun velka vain lisääntyy?

Miten tullaan selviytymään jatkossa, kun tilanne ei näytä helposti korjaantuvan. Markkinatalous on siitä merkillinen järjestelmä, että se perustuu jatkuvaan kasvuun. Nollatilanne ei tahdo mitenkään kantaa velvoitteita. Tarvitaan lisää kasvua. Nyt ollaan ”pysäkillä, jolloin juna ei liiku”. Jos kasvua ei tule, olemme vanhojen velkojen maksajina.

Säästäminen on aikansa elänyt, koska on menty nopeammin eteenpäin, velkavetoisesti. Pääomien kerääminen ei ole yksityistalouksien tai yhteiskunnan intressi. Sijoittajat sen sijaan pyrkivät keräämään kaiken mahdollisen liikkeellä olevan varallisuuden itselleen. Heiltä ei näitä varoja pois saada.

Meillä on juopa sijoittajien ja yhteiskunnan välillä. Ennen monet ”patruunat” kantoivat yhteiskuntavastuuta, mutta tämä aikakausi on taakse jäänyt.

Olisiko jotain vielä tehtävissä, jotta sijoittajien vastuu saataisi takaisin normaaliksi toiminnaksi. Ahneus voisi jäädä ja pienikin työ olisi arvokasta. Työn arvostus palaisi ja samalla työn tarjonta tulisi mielekkääksi. Työtä tekemällä syntyy jotain, joka on alkuperäistä ja meille tarkoitettua.

Meillä kaikilla oli alkuperäisen suunnitelman mukaan työnä varjeleminen ja viljeleminen, mutta synti eli kapina Jumalaa vastaan toi tähän tekemiseen lisänä sanktiot. 
Jumala sanoi, että maa on synnin takia kirottu. Vaivaa nähden saat siitä ruokasi kaikkina elämäsi päivinä.

Meidän kaikkien on syytä alistua tähän tilanteeseen ja tehdä työtä, keinottelu ja kikkailu ei ole Jumalan suunnitelmaa.