JEESUKSEN TULEMUS 17/20

Osa 17 Todistus Jeesuksesta Kristuksesta

Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan vedessä vaan vedessä ja veressä. Ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.

7. On kolme todistajaa:

8. Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme pitävät yhtä.

9. Jos hyväksymme ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus vielä suurempi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan.

10. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on tämä todistus sisimmässään. Joka ei usko Jumalaa, tekee hänestä valehtelijan, koska hän ei usko todistusta, jonka Jumala on antanut Pojastaan.

11. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan.

12. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh.5.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:6-12)

Todistus Jumalan Pojasta

6.Apostoli korostaa todistusta siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. Hän viittaa kolmeen tunnettuun käsitteeseen: "vesi, veri" ja "Henki". Nämä kolme pitävät yhtä (j. 8), todistavat samaa.

Tästä raamatunkohdasta on paljon erilaisia tulkintoja. Joidenkin mukaan vesi viittaa Jeesuksen puhtaaseen elämään ja vesi ja veri yhdessä kuvaavat hänen kastettaan ja kuolemaansa. Toisten mielestä tässä on puhe siitä vedestä ja verestä, joka vuoti hänen kyljestään ristillä (Joh 19:34). Eräiden mielestä vesi kuvaa Jumalan sanaa.

7.Laki edellytti kahta tai kolmea todistajaa, ennen kuin todistus voitiin hyväksyä (5 Moos 17:6; 19:15). Tässä annettavat todistukset ovat yhtäpitävät (j. 8), ja preesensmuoto viittaa siihen, että ne ovat pysyviä.

8.Tämä kolminkertainen, yhtäpitävä todistus puhuu elämästä (j. 11). Todistuksella on yksi tarkoitus, ja siitä on seurauksena yksi tulos. Jos hyväksymme ihmisten todistuksen, kun se tyydyttää lain asettamat vaatimukset, miten paljon ennemmin meidän pitääkään hyväksyä Jumalan itsensä antama todistus? Vrt. j. 9. Jeesusta vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä lausutut väärät todistukset eivät olleet yhtäpitäviä (Mark 14:56,59). Oikeat todistajat pitävät yhtä. Kolminkertainen todistus on Jumalan todistus Pojastaan.

9.Niin Henki, vesi kuin verikin todistavat Kristuksesta, ja koska Jumala on kaiken alullepanija, todistukset ovat yhtäpitäviä. Jumala on todistanut Pojastaan historiallisesti veden ja veren kautta, ja hän todistaa hänestä uskovien sydämissä tänään Henkensä kautta. Tämä jumalallinen todistus tulee ottaa vastaan kiitollisena ja nöyränä. Se on suurempi kuin kaikki inhimilliset todistukset. Vrt. Joh 5:36.

10.Se, joka kieltäytyy uskomasta Jumalan Pojastaan antamaa todistusta, "tekee hänet valhettelijaksi". Todistuksen tarkoitus on, että me uskoisimme Jeesukseen. Sillä joka uskoo häneen, "on todistus itsessänsä"; hän saa vielä voimakkaamman vakuutuksen ja varmuuden Hengen sisäisen todistuksen kautta. Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room 8:16). Epäusko ei ole vain valitettava erehdys. Se on karkea synti (Joh 16:9). Synti on ennen kaikkea siinä, ette vastustamme totuutta Jumalasta ja leimaamme hänet vilpilliseksi, valehtelijaksi. Johannes Kastaja sanoi, että se joka ottaa vastaan todistuksen Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, vahvistaa samalla, että Jumala on totinen, totuudellinen (Joh 3:33).

11.Johannes jättää nyt ne, jotka eivät usko, ja kuvailee lyhyesti sitä siunausta, jonka uskovat ovat saaneet ottamalla vastaan Jumalan todistuksen. "Iankaikkinen elämä" on Jumalan lahja niille, jotka uskovat hänen Poikaansa. Tämä elämän lahja on Jumalan lopullinen todistus Pojasta (j. 20). "Iankaikkinen (aiènios)" merkitsee enemmän kuin vain ikuisesti kestävää. Elämä, joka ei koskaan lopu, voi olla yhtä hyvin kirous kuin siunauskin. Iankaikkinen elämä on Jumalalta saatu elämä. Se on elämän korkein muoto. Siitä voi päästä osalliseksi jo täällä, mutta iankaikkinen elämä tarvitsee ikuisuuden tullakseen täydelliseksi.

12.Sillä, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, on iankaikkinen elämä jo täällä - hän on pelastettu. Iankaikkista elämää ei voi ansaita, vaan se otetaan vastaan armosta uskomalla Kristukseen. Koska iankaikkinen elämä on Jumalan elämää, voimme ottaa sen vastaan vain oppimalla tuntemaan Jumalaa, lähestymällä häntä ja lepäämällä hänessä. Se voi tapahtua ainoastaan Kristuksessa, joka on raivannut uuden ja elävän tien Jumalan luo, Hebr 10:19-23.

JEESUKSEN TULEMUS 16/20

OSA 16. Usko, joka voittaa maailman

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka hänestä on syntynyt.

2. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.

3. Rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä hänen käskynsä ole raskaat.

4. Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme.

5. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? (1. Joh. 5.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:1-5)

Usko voittaa maailman

1.Kaikki uskovat ovat Jumalan hengellisiä lapsia, ja on luonnollista, että Jumalan lapsi rakastaa myös muita Jumalan lapsia. Jeesukseen uskominen ei koske vain historiallista tosiasiaa. Sen uskominen, että Jeesus on Kristus, merkitsee Jumalan persoonalliseen ilmoitukseen ja Kristukseen liittyvien perustotuuksien uskomista. Sana "uskoa" esiintyy muuten nyt ensimmäisen kerran tässä kirjeessä, ja se liittyy rakkauteen, joka on apostolin varsinainen pääaihe.

2.Rakkauden aitous koetellaan. Kun rakkautemme Jumalaan on aitoa ja ilmenee hänen tahtonsa aktiivisena noudattamisena, tiedämme, että rakkautemme hänen lapsiinsa on todellista veljesrakkautta eikä vain inhimillistä myötätuntoa ja kiintymystä. Asia, jonka apostoli mainitsee 4:20-21:ssa, on nyt tarkoituksella esitetty toisin päin. Edellisissä jakeissa rakkaus Jumalaan merkitsee hänen käskynsä täyttämistä rakastamalla hänen lapsiaan. Samaa totuutta teroitetaan nyt päinvastaisella esimerkillä. Jos haluamme varmuuden siitä, rakastammeko veljeämme, on välttämätöntä kysyä, rakastammeko Jumalaa. Molemmat kohdat osoittavat, miten läheisesti rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin liittyvät toisiinsa.

3.Jos vain sanomme rakastavamme Jumalaa (4:20), sillä on kovin vähän merkitystä. Joka pelkästään "sanoo" niin, on itse asiassa valehtelija (1:6). Oikea rakkaus näkyy tekoina (3:18). "Jumalan käskyt" ilmentävät hänen rakkauttaan, ja niiden tarkoituksena on varjella meidät rakkaudessa. Kun täytämme hänen käskynsä, hänen olemuksensa tulee meidän kauttamme näkyviin. Hänen käskynsä ilmaisevat hänen olemustaan, ja rakastaessamme hänen tahtoaan osoitamme olevamme osallisia jumalallisesta luonnosta (2 Piet 1:4). "Hänen käskynsä eivät ole raskaat" ei merkitse sitä, että käskyjen pitäminen olisi aina helppoa, vaan sitä että ne eivät ole noudattajalleen taakka. Niiden noudattaminen on pikemminkin ilo ja siitä on odotettavissa palkka (Ps 19:12).

4.Maailman mielestä Jumalan käskyt näyttävät raskailta, mutta eivät Jumalan lasten mielestä, jotka ovat voittaneet maailman ja ovat saaneet mahdollisuuden noudattaa niitä. Sanomalla "kaikki, mikä" Johannes korostaa voittavaa voimaa, ei voittavaa persoonaa. "Maailmalla" tarkoitetaan tässä kaikkia niitä voimia, jotka ovat Jumalaa vastaan, vihollisuutta häntä kohtaan.

5.Johannes määrittelee voittoisan uskon. Se on uskoa Jeesukseen Jumalan Poikana. Jos uskomme Jumalan tulleen ihmiseksi, riisuneen yltään kirkkauden ja ottaneen ihmishahmon, meidän täytyy uskoa, että Jumala välittää meistä. Kristus antoi äärettömän suuren uhrin ja osoitti rakkautta, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Se usko, joka tekee ihmisestä Jumalan lapsen, ei merkitse vain sitä, että hän uskoo Jeesuksesta yhtä ja toista, vaan ratkaisevaa on usko Jeesukseen, meidän syntiemme edestä uhrattuun Jumalan Poikaan.