Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt
Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös
sitä, joka hänestä on syntynyt.
2. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että
rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.
3. Rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä,
eivätkä hänen käskynsä ole raskaat.
4. Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja
tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme.
5. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus
on Jumalan Poika? (1. Joh. 5.)
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:1-5)
Usko voittaa maailman
1.Kaikki uskovat ovat Jumalan hengellisiä lapsia, ja on
luonnollista, että Jumalan lapsi rakastaa myös muita Jumalan lapsia. Jeesukseen
uskominen ei koske vain historiallista tosiasiaa. Sen uskominen, että Jeesus on
Kristus, merkitsee Jumalan persoonalliseen ilmoitukseen ja Kristukseen
liittyvien perustotuuksien uskomista. Sana "uskoa" esiintyy muuten
nyt ensimmäisen kerran tässä kirjeessä, ja se liittyy rakkauteen, joka on
apostolin varsinainen pääaihe.
2.Rakkauden aitous koetellaan. Kun rakkautemme Jumalaan on
aitoa ja ilmenee hänen tahtonsa aktiivisena noudattamisena, tiedämme, että
rakkautemme hänen lapsiinsa on todellista veljesrakkautta eikä vain
inhimillistä myötätuntoa ja kiintymystä. Asia, jonka apostoli mainitsee
4:20-21:ssa, on nyt tarkoituksella esitetty toisin päin. Edellisissä jakeissa
rakkaus Jumalaan merkitsee hänen käskynsä täyttämistä rakastamalla hänen
lapsiaan. Samaa totuutta teroitetaan nyt päinvastaisella esimerkillä. Jos
haluamme varmuuden siitä, rakastammeko veljeämme, on välttämätöntä kysyä,
rakastammeko Jumalaa. Molemmat kohdat osoittavat, miten läheisesti rakkaus
Jumalaan ja lähimmäisiin liittyvät toisiinsa.
3.Jos vain sanomme rakastavamme Jumalaa (4:20), sillä on
kovin vähän merkitystä. Joka pelkästään "sanoo" niin, on itse asiassa
valehtelija (1:6). Oikea rakkaus näkyy tekoina (3:18). "Jumalan
käskyt" ilmentävät hänen rakkauttaan, ja niiden tarkoituksena on varjella
meidät rakkaudessa. Kun täytämme hänen käskynsä, hänen olemuksensa tulee meidän
kauttamme näkyviin. Hänen käskynsä ilmaisevat hänen olemustaan, ja
rakastaessamme hänen tahtoaan osoitamme olevamme osallisia jumalallisesta luonnosta
(2 Piet 1:4). "Hänen käskynsä eivät ole raskaat" ei merkitse sitä,
että käskyjen pitäminen olisi aina helppoa, vaan sitä että ne eivät ole
noudattajalleen taakka. Niiden noudattaminen on pikemminkin ilo ja siitä on
odotettavissa palkka (Ps 19:12).
4.Maailman mielestä Jumalan käskyt näyttävät raskailta,
mutta eivät Jumalan lasten mielestä, jotka ovat voittaneet maailman ja ovat
saaneet mahdollisuuden noudattaa niitä. Sanomalla "kaikki, mikä"
Johannes korostaa voittavaa voimaa, ei voittavaa persoonaa. "Maailmalla"
tarkoitetaan tässä kaikkia niitä voimia, jotka ovat Jumalaa vastaan,
vihollisuutta häntä kohtaan.
5.Johannes määrittelee voittoisan uskon. Se on uskoa
Jeesukseen Jumalan Poikana. Jos uskomme Jumalan tulleen ihmiseksi, riisuneen
yltään kirkkauden ja ottaneen ihmishahmon, meidän täytyy uskoa, että Jumala
välittää meistä. Kristus antoi äärettömän suuren uhrin ja osoitti rakkautta,
joka käy yli kaiken ymmärryksen. Se usko, joka tekee ihmisestä Jumalan lapsen,
ei merkitse vain sitä, että hän uskoo Jeesuksesta yhtä ja toista, vaan
ratkaisevaa on usko Jeesukseen, meidän syntiemme edestä uhrattuun Jumalan
Poikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti