Vertaus leskestä ja väärämielisestä tuomarista

Jeesus kertoi opetuslapsille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla lannistumatta.

Hän sanoi: "Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.

Siinä kaupungissa oli myös leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luokseen ja sanoi: 

'Auta minua saamaan oikeus riitapuoltani vastaan.'

Pitkään aikaan tuomari ei tahtonut, mutta sitten hän sanoi mielessään: 

'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä piittaa ihmisistä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan häntä saamaan oikeuden, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'" 

Niin Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärämielinen tuomari sanoo!

Eikö sitten Jumala hankkisi oikeutta valituilleen, kun nämä yötä päivää huutavat häntä avukseen. 

Viivyttäisikö hän heiltä apuaan?

Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. 

Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" 

(Luukas 18:1-8)

Lopuksi totean, että olemmekohan juuri Jeesuksen mainitsemassa ajassa?

Jeesuksen seuraamisesta

Jeesus kutsui luokseen väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille:

"Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen.
Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon?
Sillä mitä ihminen voi antaa sielunsa lunnaiksi?
Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä syntisessä ja avion rikkovassa sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika häpeää, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."  (Mark. 8:34-38)

Kantakaa toistenne kuormia

Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä.
Mutta ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.
Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain.
Jos joku luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, hän pettää itsensä.
Tutkikoon kukin omat tekonsa. Silloin hänellä on kerskumista vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toisiin, sillä jokaisen on kannettava oma taakkansa.
Jakakoon se, jolle sanaa opetetaan, kaikkea hyvää opettajalleen.
Älkää eksykö! Jumala ei salli pilkata itseään. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. (Gal. 5:1-7)

Onnea ja siunausta vuodelle 2017!

Tuomiosunnuntai

Tuomiosunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, tilinteon päivä vuoden pimeimpään aikaan marraskuussa. Pyhä muistuttaa siitä, että tämä maailma päättyy aikanaan.

Odotamme Kristuksen paluuta ja viimeistä tuomiota. Tuomiosunnuntaita sanotaan myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi.

Raamattu ei kerro meille kaikkea tuomiosta ja maailman loppumisesta. Emme voi tietää aikaa emmekä paikkaa.

Virsi 155:4.

Armahda, Jeesus, minua,
päivääsi että muistan,
niin ettei voita maailma,
vaan huolet, synnit suistan.
On kerran jäävä häpeään
ja kylvöänsä niittämään,
ken täällä Herran hylkää,
ken täällä Herran hylkää.

Sanat jäivät soimaan

Viime sunnuntaina lauletun virren sanat jäivät soimaan sisälleni, koska niiden sanoma on hyvin ajankohtainen ja kutsuva. Sunnuntain aihekin oli kutsu:

Nyt lahjaksi te kaiken saatte,
on myöhä kenties huomenna.
On ovet kohta lukitut,
on kiire, kiire, kutsutut!
Jos liian myöhään kolkutatte,
ei ovi enää aukea.
Te itkette ja vaikerratte,
vaan itkua ei kuunnella.
On monet häihin kutsutut,
vaan harvat ovat valitut.
Suo kutsuasi, Herra, muistaa,
ymmärtää varoitustasi.
Ei kukaan kutsun torjuneista
saa maistaa illallistasi!
Tee itse minut valmiiksi,
ennen kuin suljet ovesi.

Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti

Ihminen