Maailma unessa

Uni voi olla sikeää ja se voi rentouttaa. Voi olla myös syviä painajaisia ja monia huolia aiheuttavia yöunia. Maailman huolet ovat paljolti toimeentulossa ja selviytymisessä. Oma huoli huomisesta voi tuoda monia painajaisia uniin ja jokapäiväiseen arkeen. Lepo ja rauha ovat vieraita asioita. Monet viisaat tyrkyttävät neuvojaan, mutta ne eivät tahdo toimia. Virkavalta koettaa tarjota pakkokeinoja arjen pyörittämiseen. On kuin kaikki olisi vähän sekaisin ja jokainen ihminen on järkytetty tavalla ja toisella. Huominen on huolien täyttämä vaikka se ei ole vielä alkanutkaan.

Minne olemme menossa ja keitä me oikeasti olemme?

Me olemme Luojamme luomia ihmisiä, joilla on päämäärä. Tällä hetkellä suurimmalla osalla väestöstä, ainakin Suomessa on päämäärä hieman kateissa. Meitä on hämmennetty monelta taholta. Elämäämme sekoittaa monet seikat, kuten talouden suunta. Raha vaikuttaa lähes kaikkiin asioihin. Suurimmalle osalle väestöä rahan niukkuus on huolen aihe. Vaikka rahat jaettaisi huomenna kaikkien kesken tasan, jo ylihuomenna ne olisi taas epätasapainossa. Raha ei ole todellinen ratkaisu asioihin. Voisitko siirtää rahan jokapäiväisten huoliesi listalta ainakin vähempiarvoiselle sijalle ja ottaa jotain muuta sen yläpuolelle? Voisiko sinua hieman herätellä Raamatun sanalla!

On aika herätä unesta

Ja vielä: tiedättehän tämän ajankohdan, että teidän on jo aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun tulimme uskoon. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sen tähden pois pimeyden teot ja pukekaamme päällemme valon varusteet. Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päivällä, ei mässäilyissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa. Pukekaa sen sijaan yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä pitäkö lihastanne niin huolta, että himot heräävät. (Roomalaiskirje 13:11-14)

Olisikohan tällaisista moraalia korostavista sanoista apua tähän päivään ja hetkeen. Kaikenlainen vilppi ja epärehellisyys ovat tunnusomaisia tälle ajalle. Tätä vastaan taistellessa voimme havaita, ettei meidän olekaan niin paha olo kuin aikaisemmin. Ajatustemme kautta teot muuttuvat ja mielemme kevenee.

Mitäs tuumaat näistä viisaista Raamatun sanoista:

Veljellinen rakkaus

Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain. Sillä käskyt "Älä tee huorin", "Älä tapa"(Älä murhaa), "Älä varasta", "Älä himoitse" ja mikä muu käsky tahansa sisältyvät tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys. (Roomalaiskirje 13:8-10)

Ihmisen Pojan tulemus lähestyy

Vuosi 2014 on uusi luku, jonka aikana voi tapahtua paljon uusia asioita. Ihmiset laativat suunnitelmia ja tekevät ennustuksia, jotka perustuvat ihmisviisauteen, kokemukseen tai historiaan lähimenneisyydessä tai pidemmässä aikajaksossa. Ihmisen tekemiset ja ennustukset usein pettävät, sillä ihminen ei voi tuntea ja tietää kaikkia muuttuvia tekijöitä.

On kuitenkin yksi, joka tietää meidän tekemiset ja ajatuksemmekin. Hän on Luoja, jonka tekoa me jokainen olemme. Hän on myös ilmaissut meille itsensä ja ollut läsnä jo ennen aikojen alkua. Mielenkiintoiseksi asian tekee myös se, että Hän on tuleva takaisin näkyvästi ja kaikkien ihmisten nähtäväksi.

Oletko varautunut tällaiseen mahdollisuuteen? Meneekö omat suunnitelmasi ”myttyyn” jos sinun Luojasi tulee äkkiarvaamatta elämäntilanteesi keskelle? Mieti tätä asiaa, sillä näin se vain on, että se tapahtuu, vaikka et sitä mahdollisesti olekaan ottanut huomioon omissa suunnitelmissasi.

Jeesus sanoo näin:

Mutta sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä Poika, vaan Isä yksin. Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva myös Ihmisen Pojan tullessa. Niinä päivinä ennen vedenpaisumusta ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. He eivät aavistaneet mitään, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki mukanaan. Näin on myös silloin, kun Ihmisen Poika tulee. Silloin on kaksi miestä pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä: toinen otetaan, toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Mutta sen te ymmärrätte, että jos talon isäntä tietäisi, millä yön hetkellä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista."

(Matteuksen evankeliumi 24:36-44)

Kuningas saapuu

Jouluna olemme herkällä tunnolla ja koemme taivaan kosketuksen lähempänä kuin ehkä muulloin arjen keskellä. Jeesus on jouluna meillä seimen lapsena. Enkelit ja taivaallinen sotaväki voivat myös näyttäytyä meille kuvaelmissa ja jouluseimessä.

Onko tämä se koko totuutemme tästä asiasta? Pääseekö pelastava Jeesus meitä lähelle ja voiko hän tehdä majansa meidän sydämiin? Tässä onkin sitten se iso kysymys.

Profeetta Jesaja kirjoittaa 700 vuotta ennen asioiden toteutumista seuraavaa:

Ilosanoma saapuu vuorten yli

        Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: - Sinun Jumalasi on nyt kuningas!

Jeesus syntyi juutalaisena 2000 vuotta sitten seimeen todella 700 vuotta tämän profetian jälkeen.

Jesaja kirjoittaa myös seuraavaa:

Herran Voideltu tuo ilosanoman

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä Herra on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille. Hän on lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista, julistamaan Herran suosion vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän juhlapäähineen tuhkan sijaan, antamaan heille iloöljyä murheen sijaan ja ylistyksen viitan masentuneen hengen sijaan. Ja heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran istutukseksi hänen kirkkautensa ilmoittamiseksi.

Nämä edellä olevat sanat Jeesus lausui heti julkisen toimintansa alussa.

Sanat ovat myös meille suomalaisille tälle päivälle ja niiden tarkoitus on antaa meille selkeä sanoma siitä, mitä meidän on tehtävä, jotta vältymme ikuiselta erolta Jumalastamme.

Velkainen Suomi

Päivittäiset uutiset ovat synkkiä, sillä kovin lohdullista ei kuulu eikä näy.

Työ katoaa ja velat lisääntyy. Tästä seuraa yleensä konkurssi kun varat eivät riitä.

Taloustietolehti julkaisee Suomen taloustietoja, joista ilmenee valtionvelan suuruus. Velka on jaettu jokaista suomalaista kohden ja se on mielestäni suuri summa. Jokaisella suomalaisella on velkaa valtionvelan kautta 15 815 euroa. Jos tällaista velkaa pitäisi maksaa omalla vastuulla, voisi se olla melko vaikeaa. Minulta ei asuntovelkojen lisäksi olisi mitään mahdollisuuksia lähteä osuuttani maksamaan. Valtio luonnollisesti ”nyhtää” velkani verojen muodossa, mutta riittääkö vauhti kun velka vain lisääntyy?

Miten tullaan selviytymään jatkossa, kun tilanne ei näytä helposti korjaantuvan. Markkinatalous on siitä merkillinen järjestelmä, että se perustuu jatkuvaan kasvuun. Nollatilanne ei tahdo mitenkään kantaa velvoitteita. Tarvitaan lisää kasvua. Nyt ollaan ”pysäkillä, jolloin juna ei liiku”. Jos kasvua ei tule, olemme vanhojen velkojen maksajina.

Säästäminen on aikansa elänyt, koska on menty nopeammin eteenpäin, velkavetoisesti. Pääomien kerääminen ei ole yksityistalouksien tai yhteiskunnan intressi. Sijoittajat sen sijaan pyrkivät keräämään kaiken mahdollisen liikkeellä olevan varallisuuden itselleen. Heiltä ei näitä varoja pois saada.

Meillä on juopa sijoittajien ja yhteiskunnan välillä. Ennen monet ”patruunat” kantoivat yhteiskuntavastuuta, mutta tämä aikakausi on taakse jäänyt.

Olisiko jotain vielä tehtävissä, jotta sijoittajien vastuu saataisi takaisin normaaliksi toiminnaksi. Ahneus voisi jäädä ja pienikin työ olisi arvokasta. Työn arvostus palaisi ja samalla työn tarjonta tulisi mielekkääksi. Työtä tekemällä syntyy jotain, joka on alkuperäistä ja meille tarkoitettua.

Meillä kaikilla oli alkuperäisen suunnitelman mukaan työnä varjeleminen ja viljeleminen, mutta synti eli kapina Jumalaa vastaan toi tähän tekemiseen lisänä sanktiot. 
Jumala sanoi, että maa on synnin takia kirottu. Vaivaa nähden saat siitä ruokasi kaikkina elämäsi päivinä.

Meidän kaikkien on syytä alistua tähän tilanteeseen ja tehdä työtä, keinottelu ja kikkailu ei ole Jumalan suunnitelmaa.

Kaksi rakentajaa

Elämä on rakentamista.

Ihminen on luova ja siksi haluaa tehdä jotain, rakentaa. Rakentaa voidaan kahdelle perustalle. Vahva perusta kestää, mutta heiveröinen pettää ja katoaa. Ihminen on joko ymmärtäväinen ja rakentaa kalliolle tai tyhmä ja rakentaa murenevalle hiekalle.

Kallio ja hiekka ovat kuvauksia uskomme teistä. Uskommeko kallioon vai hiekkaan.

Jeesus sanoo: "Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle.

Entä, mitä merkitsee se hiekalle rakennettu talo?

Voimakas sade syöksyy alas ja panee rakennuksen koetukselle. Vesivirta on kuva Jumalan tuomiosta. Ihminen joko pysyy pystyssä tai kaatuu. Kysymys on elämästä tai kuolemasta, pelastuksesta tai kadotuksesta.

Se, joka ei kuule eikä tee, ei ollenkaan rakenna. Tässä on kysymys henkilöstä, joka kuulee Jeesuksen sanan, mutta joka ei välitä siitä. Jos hän olisi välittänyt, hän olisi rakentanut sen perustukselle, kalliolle. Nyt hän sen sijaan rakensi hiekalle, ja perustus tuntui lujalta ja kiinteällä niin kauan kuin aurinko paistoi. Mutta kun sade ja myrsky tulivat, talo ei kestänyt koetusta.

Kestääkö sinun perustuksesi tämän ajan sateissa, siis koettelemuksissa. Oletko ajatellut elämäsi matkaa ikuisuudesta käsin?

Onko elämäsi omaa yritystä, vai luotatko Jumalaan?

Jumalan vihreä aalto

Ystäväni Tuomas Jäntti kirjoittaa kirjassaan, Totuuden hetkiä, Jumalan vihreästä aallosta seuraavan tutkielman.

Olen nähnyt ja kokenut elämässäni Jumalan johdatusta ja varjelusta moninaisilla tavoilla. Käytän tästä johdatuksesta imaisua vihreä aalto. Jos emme ole liikenteessä oikealla reitillä oikeaan aikaan, etenemisemme on tukalaa: on punaisia valoja, pysähdyksiä ja muita esteitä. Raamatun näkökulmasta vihreä aalto merkitsee ennen kaikkea sitä, että löydämme Jumalan suunnitelman ja aikataulun elämässämme.

Mooses oli kutsuttu vapauttamaan Israelin kansa Egyptin orjuudesta, mutta ei sillä tavalla ja siinä vaiheessa kun hän itse yritti tehtävän toteuttaa. Hän löi pikaistuksissaan egyptiläisen kuoliaaksi. Ennen tehtävän suorittamista tarvittiin neljäkymmentä vuotta Jumalan koulua autiomaassa – paljon keltaisia huomiovaloja ja punaisia ”pysähdy, kuuntele, tarkkaile ja valmistaudu” –valoja.

Jumala ilmoittaa Jesajan kirjan luvussa 40, jakeessa 31: ”Mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.” Joku hengellinen tarkkailija on todennut, kuinka aikamme kiireiset uskovat ovat joskus ymmärtäneet asian väärin ja kääntäneet asian päinvastaiseksi: ”Ne, jotka voimaa odottavat, saavat uuden herran.” Jos huomiomme on lahjoissa eikä niiden antajassa, huomio on väärässä kohteessa. Emme silloin etsi Herraa, vaan jotakin muuta. Se voi johtaa eksyksiin, toisen ”herran” orjuuteen.

Hiljentyminen, tyhjentyminen, itsensä kieltäminen ja sitoutuminen on usein lihalle ja verelle vaikeaa, mutta juuri se on tie, joka johtaa totuuteen. Meidän ei tule odottaa ensisijaisesti voimaa, vaan Jeesusta; ei Pyhän Hengen lahjoja vaan Pyhää Henkeä, joka kyllä jakaa myös lahjoja itse kullekin niin kuin hän tahtoo (1. Kor. 12:11).

Iäisyyden rajalla

Kuolemasta on monelaisia käsityksiä. Kun elämme hektisessä maailmassa ja meillä on kova kiire toteuttaa itseämme, tuskin ajattelemme kuolemaa useinkaan. Kenties läheisen kuolema pysäyttää meidät ainakin hetkeksi ja hautajaisissa olemme jo asian tuntumassa. Pappi voi myös puheessaan vaikuttaa meihin kun hän viittaa iankaikkisuuteen ja iankaikkiseen elämään kuolemankin jälkeen. Mitä tämä puhe oikein tarkoittaa? Lainaan ystäväni Tuomas Jäntin luvalla hänen kirjasta, totuuden hetkiä -luvun;

Iäisyyden rajalla

"Kuolema lopettaa tuskani. Mitä sillä on väliä, missä, milloin ja miten kuolen?" monet sanovat pinnalllisesti, usein sen enempää ajattelematta. Raamattu kuitenkin sanoo, että elämä ei lopu ruumiilliseen kuolemaan. Kuolema ei ole tyhjään raukeamista eikä tiedottomaan tilaan vaipumista.

Raamatussa kerrotaan ihmisistä, jotka olivat kuoltuaan tietoisessa tilassa. Elia ja Mooses olivat Jeesuksen kanssa kirkastusvuorella, ja Stefanos meni suoraan Jeesuksen Kristuksen eteen. Puhuessaan kuolemastaan Paavali ilmaisi halun "päästä Kristuksen luo" (Fil. 1:23).

Kun Jeesus oli kuollut ja noussut ylös, hän oli läsnä ruumiillisesti, ei henkiolentona. Hän puhui ja söi, ja häntä voitiin koskettaa. Toisaalta häntä eivät sitoneet normaalit luonnonlait. Hän saattoi ilmestyä paikalle ja poistua oven läpi.

Kun olemme kuolleet Kristuksessa, emme kuole enää toistamiseen. Toisella kuolemalla - viimeisellä tuomiolla - ei ole meihin otetta. Jeesus ei kuollut uudelleen, vaan nousi taivaaseen ja sanoi: "Nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti" (Ilm. 1:18). Meidän osamme on aivan sama, kuten Johannes kirjoittaa: "Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan" (1. Joh. 3:2).



Haluan vielä muistutaa, että sinulla on oma vapaa tahto, mutta sinun Luojasi tahto on, että uskot häneen ja seuraat Jeesusta, joka on tie, totuus ja elämä Isän luokse. Oletko ajatellut tätä asiaa?