Osa 13. Luottamus Jumalaan
Lapset,
älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä vaan teoin ja totuudessa.
19. Tästä me
tiedämme, että olemme totuudesta, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa
sydämemme,
20. jos se
syyttää meitä. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken.
21.
Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rohkea luottamus Jumalaan.
22. Ja mitä
tahansa anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme
sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.
23. Tämä on
hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen
ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut.
24. Joka
pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme
hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut. (1. Joh. 3.)
(Novum jae
jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 3:18-24)
18.Todellinen
rakkaus keksii aina keinoja toisten palvelemiseen. "Sanalla tai
kielellä" eivät ole vain kaksi samaa asiaa tarkoittavaa sanaa.
Jälkimmäinen on voimakkaampi ilmaisu kuin edellinen. Ihminen voi rakastaa
sanoin, ilmaista sitä vain kauniilla fraaseilla. Mutta ihminen, joka rakastaa
vain kielellä, sanoo tuntevansa jotakin sellaista, mitä hän ei kuitenkaan
tunne, ja siksi hän on teeskentelijä. "Teossa" rakastaminen on
"kielellä" rakastamisen vastakohta. Tässä ovat vastakkain aito ja
epäaito.
19."Siitä"
viittaa edellä sanottuun. Osoittaessamme rakkautta teossa ja totuudessa
ilmenee, että "olemme totuudesta". Totuus on se lähde, josta
ajatukset, vaikuttimet ja elämäntapa pulppuavat esiin.
20.Se, että
"Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme", voi merkitä sitä, että
hän on tuomarina suurempi ja että hän tuntee täydellisesti meidän
syntisyytemme. Mutta se voi tarkoittaa myös sitä, että hän on suurempi
laupeudessa ja siksi olemme varmoja siitä, että olemme armollisen ja
kaikkitietävän Jumalan kädessä. Jumala tuntee meidän rakkaudettomuutemme,
kaiken sen. mistä sydämemme syyttää meitä, ja hän tietää kaiken senkin, mitä
itse emme tiedä.
21.Jos
omatunto antaa meille vapauttavan tuomion, tuloksena on iloinen turvallisuus
Jumalan edessä ja rohkea luottamus siihen, että rukouksiimme vastataan.
Johannes vertaa tässä tuomittua sydäntä sellaiseen, joka on päässyt rauhaan
Jumalan kanssa. Ilman tuomion syytöstä uskallamme katsoa Jumalaan ja iloita
hänen mielisuosiostaan.
22.Tämä
lupaus tulee tulkita niiden edellytysten valossa, joita Raamattu muuten asettaa
Jumalan lupausten täyttymiselle. Meidän tulee rukoilla hänen tahtonsa mukaan,
»pysyä Kristuksessa» (Joh 15:7), Jeesuksen nimessä (Joh 16:24) ja Jumalan
kunniaksi (Jaak 4:2,3). Kuuliaisuus on ehdoton edellytys, mutta ei kuitenkaan
varsinainen syy siihen, että rukouksiimme vastataan. Tässä ei puhuta
vanhurskauttamisesta tekojen perusteella. Tietynlaiseen käytännön
kristillisyyteen liittyy tietty etu, ja etu on riippuvainen tästä käytännön
elämästä. Koska meillä on uskallus Jumalaan (j. 21), voimme rukoilla, mitä
tahdomme. Me rukoilemme rohkeasti, sillä tiedämme, ettei Jumala torju meidän
rukouksiamme.
23.Tämä ja
seuraava jae korostavat uudelleen sitä, mitä Johannes on sanonut toistemme
rakastamisesta Kristuksen esikuvan mukaisesti. "Käsky" on
yksikkömuodossa, ja loppujen lopuksi onkin olemassa vain yksi käsky. Siihen
sisältyy usko Kristukseen ja rakkaus lähimmäisiin. Tämä "usko"
tarkoittaa, että tunnustamme Jeesuksen (4:3), tunnustamme hänet Kristukseksi
(2:22; 5:1) ja lihaan tulleeksi (4:2). Hänen "nimeensä" uskominen
korostaa uskoa historialliseen Jeesus Nasaretilaiseen.
24.Vrt.
Jeesuksen vertaus viinipuusta ja oksista (Joh 15:1 ss.). Siinä kuvataan
Jeesusta, joka asuu omissaan ja he hänessä. Tässä vertauksessa Jumala asuu
meissä, vrt. 4:12, ja me hänessä. Vrt. Joh 14:23. Tämän yhteyden edellytyksenä
meidän kannaltamme on kuuliaisuus (Joh 15:10). Kukaan ei voi sanoa olevansa
Jumalassa ja Jumalan olevan hänessä, ellei hän noudata niitä käskyjä, jotka
Johannes on maininnut: usko Kristukseen, keskinäinen rakkaus ja vanhurskas
elämä. Henki ilmenee meidän elämässämme ja käytöksessämme. Juuri hän saa meissä
aikaan halun tunnustaa, että Jeesus on Kristus, lihaan tullut (4:1 ss.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti