Ei mikään unelma, kaipuu tai kuvitelma pysty riittävästi kuvaamaan taivasta. Siksi olemme riippuvaisia siitä, mitä Jumala on meille ilmoittanut.
Ensimmäisestä
korinttilaiskirjeestä 2:9 käy ilmi, että siinä on kysymys ”maailmasta”, joka ei
pelkästään sijaitse ajan ja paikan ulkopuolella, vaan myös kaiken sen
ulkopuolella, mitä tunnemme maan päällä:
”Mitä
silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään
aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”
Siirtyminen
uskosta näkemiseen ylittää kaikki maalliset kuvitelmat. Kun Saban kuningatar
näki Salomon rikkauden ja loiston, hän huudahti aivan ihastuneena (2. Aikakirja
9:6):
”Eihän
minulle ole kerrottu puoliakaan.”
Jos tämä
koski jo maallista, kuinka paljon enemmän se koskeekaan taivaallista!
Omistipa joku
kaikki maailman aarteet ja rikkaudet sekä kunnian, arvonimet ja -asemat,
loppujen lopuksi siitä ei jäisi mitään jäljelle. Ei mikään kykene täyttämään
sydäntämme, se jää kaikista maallisista aarteista huolimatta tyhjäksi,
petetyksi ja kodittomaksi, jos se ei ole löytänyt Jeesuksessa ikuista elämää.
Jumala on luonut meidät riippuvaiseksi kodista. Lopullinen koti on Jumalan
luona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti