Aavistus ikuisuudesta osa 2

Ei mikään unelma, kaipuu tai kuvitelma pysty riittävästi kuvaamaan taivasta. Siksi olemme riippuvaisia siitä, mitä Jumala on meille ilmoittanut.

Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä 2:9 käy ilmi, että siinä on kysymys ”maailmasta”, joka ei pelkästään sijaitse ajan ja paikan ulkopuolella, vaan myös kaiken sen ulkopuolella, mitä tunnemme maan päällä:

”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”

Siirtyminen uskosta näkemiseen ylittää kaikki maalliset kuvitelmat. Kun Saban kuningatar näki Salomon rikkauden ja loiston, hän huudahti aivan ihastuneena (2. Aikakirja 9:6):

”Eihän minulle ole kerrottu puoliakaan.”

Jos tämä koski jo maallista, kuinka paljon enemmän se koskeekaan taivaallista!

Omistipa joku kaikki maailman aarteet ja rikkaudet sekä kunnian, arvonimet ja -asemat, loppujen lopuksi siitä ei jäisi mitään jäljelle. Ei mikään kykene täyttämään sydäntämme, se jää kaikista maallisista aarteista huolimatta tyhjäksi, petetyksi ja kodittomaksi, jos se ei ole löytänyt Jeesuksessa ikuista elämää. Jumala on luonut meidät riippuvaiseksi kodista. Lopullinen koti on Jumalan luona.

Lähde: Werner Gitt; Taivas. Onko se myös sinun paikkasi?

Aavistus ikuisuudesta osa1/2

Pieni eläintarina voi auttaa havainnollistamaan yhtä Raamatun perustavanlaatuista viisautta:

Eräänä syyspäivänä varis jutteli nuoren, melkein yksivuotiaan pääskysen kanssa. Varis sanoi pääskylle: ”Kuten näen, teet valmisteluja pitkää matkaa varten. Mihin sinä lennät?” Pääskynen vastasi: ”Ilma kylmenee täällä. Minä voisin palella. Lennän lämpimään maahan.” Varis pilkkasi: ”Mutta ajattelepa syntymääsi. Synnyit täällä vasta muutama kuukausi sitten. Mistä tiedät, että on olemassa lämpimämpi maa, joka tarjoaa sinulle suojan, kun täällä tulee kylmä? Pääskynen vastasi: ”Se, joka pani sydämeeni kaipuun päästä lämpimään ilmastoon, ei ole voinut pettää minua. Uskon häneen ja matkustan pois.” Ja pääskynen löysi, mitä se oli etsinyt.

Kuinka paljon tärkeämpi onkaan ihminen! Jumala antoi hänelle korkean aseman luomakunnassaan. Sitä kuvaa psalmi 8:6 seuraavasti: ”Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.”

Ihmisen aavistus ikuisuudesta säilyi syntiinlankeemuksen jälkeenkin. Se on ohjelmoitu meihin, kuten jo Vanha testamentti sanoo Saarnaajassa 3:11: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän (= ihmisten) sydämeensä.”

Lähde: Werner Gitt; Taivas. Onko se myös sinun paikkasi?