Hätähuuto Herran puoleen

Mitä tekikään Suomen presidentti, kun Suomi oli sodassa vuonna 1939, sodassa jota se ei ollut tahtonut.

Presidentti rukoili julkisesti. Tänään Suomi on sodassa näkymätöntä vihollista vastaan. Olemme koronaviruksen kourissa ja monet joutuvat eristyksiin koteihinsa.

Nyt on otettava järeämmät aseet käyttöön. Rukous voi murtaa vihollisen voimat.

Luottaen siihen, että edellisellä kerralla saimme kansakuntana voiton vihollisesta, se onnistuu myös tällä kerralla. Ryhtymäämme nyt rukoukseen Kyösti Kallion rukouksen sanoin:

”Kyösti Kallion rukous” itsenäisyyspäivänä 6.12.1939.

Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä.

Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua.

Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden tieltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulivat kansamme yli ja myrkyttävät sen.

Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkiolentoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivän sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä. Herra sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra armahda meitä.

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti.

Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta armostasi.

Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.

Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi, siihen me uskomme.

Armahda meitä.

Aamen.

Tämä on joulukortti sekä joulukertomus

Missä Jeesus syntyi?

Nimet avaavat salaisuuksia. Koko Raamattu on nimiä täynnä ja ne myös merkitsevät aina jotain. Kun Jeesus opetti kansaa ja erityisesti opetuslapsiaan, hän käytti opetuksessa sen ajan Raamattua, eli Vanhaa testamenttia. Jeesus sanoi Raamatusta, että Mooses, profeetat ja Psalmien kirjoittajat, kaikki kertoivat Hänestä.

Tämän perusteella meidän pitäisikin löytää se paikka, jossa Jeesus syntyi sekä eräs seikka, joka saattaa jäädä tästä tapahtumasta huomaamatta. Jo syntymähetkellä Jeesus alkoi täyttämään sitä tehtävää, jota varten Hänet lähetettiin maailmaan.

Koska majatalossa ei ollut tilaa, oli Jeesuksen äidin Marian ja Joosefin mentävä siihen oikeaan paikkaan, jossa Jumalan Karitsa voisi syntyä. Paikka oli Karjatorni, eli Migdal Eder ja tämä asia ilmenee Miikan kirjan luvussa 4 jakeessa 8. Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula! Sinulle tulee entinen valta, saapuu tytär Jerusalemin kuninkuus.

Minkälainen on tämä kyseinen Karjatorni, joka sijaitsee noin 2 km etelään Beetlehemistä?

Historiaa tutkineet kertovat, että tämä Migdal Eder ei ollut kuitenkaan tavallisten lammaslaumojen vartiotorni, joita laidunnettiin muualla Beetlehemin kedoilla, vaan se oli lähellä kaupunkia Jerusalemiin johtavan tien varrella.

Nämä laumat, jotka laidunsivat tuolla paikalla, oli tarkoitettu Temppeliuhreja varten. Temppelin uhrilampaita kaitsevat paimenet tunsivat hyvin tämän Miikan profetian, siksi he tiesivät heti enkelien ilmoittaessa Messiaan syntymästä sen, mistä tämä löytyisi kapaloituna ja seimessä.

Tutkitaan vielä tarkemmin näiden uhrilampaiden hoitamista täällä kyseisessä Karjatornissa.

Paimenet, jotka huolehtivat näistä karitsoista, olivat erityisesti koulutettuja tätä arvokasta tehtävää varten. Paimenet oli koulutettu tietämään, millainen uhrattavan eläimen tuli olla ja heidän tehtävänsä oli varmistaa, ettei yksikään eläin tullut satutetuksi, vioittunut tai ollut virheellinen. Karitsat syntyivät Karjatornissa ja kapaloitiin, etteivät ne vioittuisi.

Näin myös Jumalan pieni vastasyntynyt Karitsa kapaloitiin Temppelin uhrikaritsoiden seimessä, joka oli kivistä valmistettu.

Lupaus Messiaasta: Miika 4:14.

Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.

Jeesuksen ajallisen tehtävän päätös tapahtui Golgatan keskimmäisellä ristillä: Uhri annettiin meidän syntiemme tähden reilun kolmenkymmenen vuoden kuluttua Jeesuksen syntymästä ja silloin Uhrikaritsamme Jeesus sanoi ristillä tärkeät sanat: ”se on täytetty”.

Meillä on pelastus, kun uskomme Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä Jumalan Karitsana.

Milloin Jeesus syntyi?

Näin Raamattu antaa tarkan ilmoituksen syntymähetkestä Johannes Kastajan isän Temppelipalvelusvuoron kautta. Pappi Sakarias kuului Abian osastoon ja heidän palvelusvuoronsa oli toukokuun lopussa. Enkeli Gabriel ilmestyi palvelusvuoron aikana Sakariaalle ja ilmoitti hänelle, että hän saisi pojan. Tämä myös toteutui, kun iäkäs Elisabet tuli tämän jälkeen raskaaksi ja synnytti pojan, Johanneksen. Kun enkeli Gabriel ilmestyi Jeesuksen äidille Marialle, hän samalla käynnillään ilmoitti myös sen, että Marian sukulainen Elisabet oli raskaana kuudennella kuukaudella.

Näin matematiikka saa hoitaa lopun.

Jeesuksen syntymähetki on tarkistettu ja se on 11. syyskuuta vuonna 3 ennen ajanlaskun alkua, gregoriaarisen kalenterin mukaan. Tähän aikaan vuodesta oli verojen keräämisen aika Rooman valtakunnassa ja se ilmenee Luukkaan evankeliumin kertomuksessa, luku 2, jakeet 1-5.

Raamatun nimet ja paikat sekä ajankohdat löytävät paikkansa.

Mutta mikäs on sitten tämä joulu, jota vietetään 25. päivänä joulukuuta?

Sille on tarkka selitys. Vuoden pimeimpänä aikana, joulukuun 25. päivänä vietettiin aikoinaan auringonjumalan syntymäjuhlaa Roomassa sekä lisäksi egyptiläisten, babylonialaisten, kreikkalaisten, muinaispersialaisten epäjumalien syntymäjuhlia.

Paavi Julius vakiinnutti v. 345 jKr. tämän päivän myös Jeesuksen syntymäjuhlan päiväksi.

Näin tämä joulun vietto sai sijansa joulukuun 25. päivänä ja niin se on tänäkin vuonna.

Hyvää joulua ja siunattua vuotta 2020!

JEESUKSEN TULEMUS 20/20

Pelastus

Sanoja sinulle

Maailmassa on paljon sanoja, mutta vain muutamilla sanoilla on merkitys. On sanoja, jotka saavat mielet masentumaan ja on sanoja, jotka vaikuttavat mieliimme pysyvästi, jos niin haluamme. Meillä on vapaus valita sanojen sisällöstä kaikkein merkityksellisimmät.

Etusivulla olevaan kysymykseen tässä on hyvä vastaus:

Mielestäni näillä sanoilla on suuri merkitys ihmiselle, koska tämä tie vie Jumalan luokse ikuisuudessa.

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä.

Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään. (Joh. 3:36)

Kuka on tämä Poika, joka kirjoitetaan isoilla kirjaimilla?

Kysymyksessä on Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus.

Näissä seuraavissa sanoissa on sisältö, jonka pitäisi koskettaa jokaista ihmistä maapallolla:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh.3:16)

 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 3:16)

Jumalan rakkauden kohteena on koko maailma, mutta tämä rakkaus koituu iankaikkiseksi pelastukseksi vain silloin, kun se otetaan vastaan.

Se, joka uskoo Poikaan, kokee käytännössä jumalallisen rakkauden siinä, että hän saa iankaikkisen elämän.

Niille, jotka eivät ota sitä vastaan, tarjous kääntyy tuomioksi.

Pojan tehtävä oli osoitus Isän rakkaudesta.

Niin kuin Isä rakastaa, samoin rakastaa myös Poika.

Pelastusrukous

Rakas Jeesus, minä tarvitsen ihmeen.

Uskon, että Sinä voit tehdä minut uudeksi ihmiseksi.

Anna minulle kaikki syntini anteeksi ja vapauta minut.

Minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika,

että Sinulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä

ja että Sinä kuulet minun rukoukseni.

Minä annan elämäni Sinulle juuri nyt ja uskon Sinun sanaasi ja

otan vastaan Sinun rakkautesi ja anteeksiantosi.

Tule Herrakseni ja Vapahtajakseni Aamen. Kiitos Jeesus!

JEESUKSEN TULEMUS 19/20

Osa 19 Me olemme Jumalasta

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, pitää huolen itsestään, eikä Paha pääse häneen käsiksi.

19. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.

20. Tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen tunteaksemme hänet, joka on Todellinen. Me olemme hänessä, joka on Todellinen, hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.

21. Lapset, karttakaa epäjumalia! (1. Joh. 5.)


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:18-21)

18.Tässä ei ole kysymyksessä absoluuttinen synnittömyys. Jumalasta syntynyt ei halua tehdä sellaista, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Hän tahtoo elää Jumalalle kuuliaisena. Kristitty voi langeta syntiin, mutta hän ei ole mikään synnin avuton orja. Hänelle on normaalia vastustaa pahaa. Verbin preesensmuoto puhuu jatkuvuudesta, tottumuksesta, jostakin pysyvästä. Oikea kristitty ei elä synnissä. Uudestisyntyminen johtaa uuteen elämäntapaan. Tämän ja kahden muun "me tiedämme" -toteamuksen (jj. 19-20) avulla Johannes tekee yhteenvedon kirjeestään. Tämä asia on ehdottoman varma.

19.Olemme Jumalasta syntyneitä (j. 18), ja Jumala on yhä hengellisen elämämme lähde. Tämän vastakohta on se, että koko maailma on pahan vallassa. Johannes ei sano maailman olevan alkuisin »pahasta», vastakohtana sille, että uskovat ovat "Jumalasta", vaan että maailma on pahan vallassa. Hän ei ajattele jumalattoman maailman alkuperää, vaan sen nykyistä tilaa. "Maailma" ei tarkoita aineellista maailmaa, vaan langennutta, Jumalalle vierasta ihmiskuntaa.

20.Apostolin sanat käyvät yksiin Mestarin jäähyväisrukouksen kanssa (Joh 17:23). Meidän tulee oppia tuntemaan Jumala, hänet, joka on "Totinen". Tässä ei tarkoiteta totuutta vääryyden vastakohtana, vaan todellisuutta tarujen ja kuvitelmien vastakohtana. Meidän tulee oppia tuntemaan Jumala todellisena. Kristuksen astuminen maailmaan oli se valkeus, joka teki Jumalan eläväksi ihmisille. Hän tuli antamaan meille ymmärrystä, että voimme oppia tuntemaan hänet, joka ilmoitettiin.


21.Tässä Johannes käyttää jälleen hellää sanaa "lapsukaiset". Viimeinen kehotus perustuu kolmeen juuri mainittuun tärkeään totuuteen (j. 18). Jumalan Poika kyllä varjelee (j. 18), mutta se ei vapauta meitä vastuusta olla varuillamme. Sanaa "fylassè (kavahtaa)" käytetään lauman vartioimisesta (Luuk 2:8), jonkin sellaisen hoitamisesta, mikä meille on uskottu, tallettamisesta (1 Tim 6:20), ja vangin vartioimisesta (Apt 12:4). "Epäjumalat" ovat palvonnan vääriä, epätodellisia kohteita. Ne ovat elävän ja totisen Jumalan mahdollisimman jyrkkä vastakohta (j.20). Epätodellisten ja kuolleiden epäjumalien palvontaa ei koskaan voi sovittaa yhteen tosi Jumalan tuntemisen kanssa.

JEESUKSEN TULEMUS 18/20

Osa 18 Rukous ja esirukous

Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

14. Tämä on se rohkea luottamus, joka meillä on häneen: jos me anomme jotakin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.

15. Ja jos kerran tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä tahansa anommekin, tiedämme myös, että meillä on kaikki, mitä olemme häneltä anoneet.

16. Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, rukoilkoon, ja Jumala on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On myös syntiä, joka on kuolemaksi. Siitä en sano, että olisi rukoiltava.

17. Kaikki vääryys on syntiä, mutta on myös syntiä, joka ei ole kuolemaksi. (1. Joh.5.)


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:13-17)

13.Johannes kirjoitti samaan tapaan evankeliuminsa lopussa (Joh 20:31). Tarkoitus on siis selvä: hän viittaa koko kirjeeseen eikä vain viimeiseen kappaleeseen. Usko johtaa uskovan elämään Kristuksen yhteydessä koko sen muuttumattomuudessa. 3:23:ssa apostoli puhui myös Pojan nimeen uskomisesta. Sen, joka tuntee Kristuksen, tulee "tietää", että hänellä on "iankaikkinen elämä". Lukijat siis ehkä tarvitsevat opetusta tästä vakuuttuakseen Jumalan sanan kautta, että heillä on iankaikkinen elämä, kun he uskovat Jumalan Poikaan.

Rukouksesta ja esirukouksesta
14.Rukousvastaukset ovat yksi lapseuteen liittyvä etu. Isä, joka ei kuule, välitä eikä vastaa lastensa pyyntöihin, ei ole mikään kunnon isä. Jumala ei ole sellainen, vaan häneen me voimme luottaa. Jae on johdatuksena pian annettavaan kehotukseen rukoilla toisten, etenkin syntiin langenneen veljen puolesta.

15.Tässä oleva lupaus toteutuu, jos jakeessa 14 mainittu edellytys on täytetty. Koska yhteytemme Kristuksen kanssa antaa meille turvallista luottamusta Jumalaan ja koska me tahdomme alistua hänen tahtoonsa, voimme olla varmat siitä, että epäitsekkäällä ja nöyrällä mielellä esitetyt rukouksemme ovat jo saaneet vastauksen. Rukous ei tarkoita sitä, että pakotamme Jumalan hyväksymään meidän tahtomme tai taivutamme hänen tahtoaan lähemmäksi omaamme. Sen sijaan se on ymmärrettävä niin, että me alistumme hänen tahtoonsa. Niinpä jokainen rukous on muunnelma tästä teemasta tapahtukoon sinun tahtosi. Odotukseen liittyy erään laista omistajan iloa siitä, mitä on annettu, vaikka sitä ei todellisuudessa ole vielä otettu vastaan.

16.Johannes ottaa puheeksi yhden tietyn rukousaiheen. Kyseessä on veli, joka tarvitsee apua syntinsä vuoksi. Pankaamme merkille, että kun apostoli mainitsee esimerkin rukouksesta, hän ei esitä sellaista asiaa, joka koskee meitä itseämme, vaan huolenpitoa toisesta ihmisestä. Rukous ei koskaan saa olla itsekästä. Apostoli puhuu kahdenlaisesta synnistä, joista toinen on kuolemaksi, toinen ei. Kuolemansynneistä on erilaisia käsityksiä: ne ovat syntejä, joista seuraa kuolemantuomio, syntejä, joista Jumala rankaisee kuolemalla (Apt 5:1-11) tai syntejä, joista rangaistaan erottamalla seurakunnasta, syntejä, jotka tehdään sen jälkeen, kun on tultu uskoon (Hebr 6:4-6). Viimeksi mainittu vaihtoehto tuntuu uskottavimmalta.

17."Kaikki vääryys", esiintyipä sitä sitten kristityissä tai ei-kristityissä, on syntiä, mutta kaikki synti ei ole kuolemaksi. Synti on Jumalan tahdon rikkomista. Kun Johannes sanoo, että on olemassa syntiä, joka ei ole kuolemaksi, hän ei halua vähätellä synnin vakavuutta eikä tehdä sitä merkityksettömämmäksi kuin se on. Sen sijaan hän haluaa rohkaista heitä rukoilemaan niiden puolesta, jotka eivät ole tehneet kuolemansyntiä. Heillä on vielä toivoa, vrt. 1:8; 2:2.

JEESUKSEN TULEMUS 17/20

Osa 17 Todistus Jeesuksesta Kristuksesta

Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan vedessä vaan vedessä ja veressä. Ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.

7. On kolme todistajaa:

8. Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme pitävät yhtä.

9. Jos hyväksymme ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus vielä suurempi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan.

10. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on tämä todistus sisimmässään. Joka ei usko Jumalaa, tekee hänestä valehtelijan, koska hän ei usko todistusta, jonka Jumala on antanut Pojastaan.

11. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan.

12. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh.5.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:6-12)

Todistus Jumalan Pojasta

6.Apostoli korostaa todistusta siitä, että Jeesus on Jumalan Poika. Hän viittaa kolmeen tunnettuun käsitteeseen: "vesi, veri" ja "Henki". Nämä kolme pitävät yhtä (j. 8), todistavat samaa.

Tästä raamatunkohdasta on paljon erilaisia tulkintoja. Joidenkin mukaan vesi viittaa Jeesuksen puhtaaseen elämään ja vesi ja veri yhdessä kuvaavat hänen kastettaan ja kuolemaansa. Toisten mielestä tässä on puhe siitä vedestä ja verestä, joka vuoti hänen kyljestään ristillä (Joh 19:34). Eräiden mielestä vesi kuvaa Jumalan sanaa.

7.Laki edellytti kahta tai kolmea todistajaa, ennen kuin todistus voitiin hyväksyä (5 Moos 17:6; 19:15). Tässä annettavat todistukset ovat yhtäpitävät (j. 8), ja preesensmuoto viittaa siihen, että ne ovat pysyviä.

8.Tämä kolminkertainen, yhtäpitävä todistus puhuu elämästä (j. 11). Todistuksella on yksi tarkoitus, ja siitä on seurauksena yksi tulos. Jos hyväksymme ihmisten todistuksen, kun se tyydyttää lain asettamat vaatimukset, miten paljon ennemmin meidän pitääkään hyväksyä Jumalan itsensä antama todistus? Vrt. j. 9. Jeesusta vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä lausutut väärät todistukset eivät olleet yhtäpitäviä (Mark 14:56,59). Oikeat todistajat pitävät yhtä. Kolminkertainen todistus on Jumalan todistus Pojastaan.

9.Niin Henki, vesi kuin verikin todistavat Kristuksesta, ja koska Jumala on kaiken alullepanija, todistukset ovat yhtäpitäviä. Jumala on todistanut Pojastaan historiallisesti veden ja veren kautta, ja hän todistaa hänestä uskovien sydämissä tänään Henkensä kautta. Tämä jumalallinen todistus tulee ottaa vastaan kiitollisena ja nöyränä. Se on suurempi kuin kaikki inhimilliset todistukset. Vrt. Joh 5:36.

10.Se, joka kieltäytyy uskomasta Jumalan Pojastaan antamaa todistusta, "tekee hänet valhettelijaksi". Todistuksen tarkoitus on, että me uskoisimme Jeesukseen. Sillä joka uskoo häneen, "on todistus itsessänsä"; hän saa vielä voimakkaamman vakuutuksen ja varmuuden Hengen sisäisen todistuksen kautta. Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room 8:16). Epäusko ei ole vain valitettava erehdys. Se on karkea synti (Joh 16:9). Synti on ennen kaikkea siinä, ette vastustamme totuutta Jumalasta ja leimaamme hänet vilpilliseksi, valehtelijaksi. Johannes Kastaja sanoi, että se joka ottaa vastaan todistuksen Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, vahvistaa samalla, että Jumala on totinen, totuudellinen (Joh 3:33).

11.Johannes jättää nyt ne, jotka eivät usko, ja kuvailee lyhyesti sitä siunausta, jonka uskovat ovat saaneet ottamalla vastaan Jumalan todistuksen. "Iankaikkinen elämä" on Jumalan lahja niille, jotka uskovat hänen Poikaansa. Tämä elämän lahja on Jumalan lopullinen todistus Pojasta (j. 20). "Iankaikkinen (aiènios)" merkitsee enemmän kuin vain ikuisesti kestävää. Elämä, joka ei koskaan lopu, voi olla yhtä hyvin kirous kuin siunauskin. Iankaikkinen elämä on Jumalalta saatu elämä. Se on elämän korkein muoto. Siitä voi päästä osalliseksi jo täällä, mutta iankaikkinen elämä tarvitsee ikuisuuden tullakseen täydelliseksi.

12.Sillä, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, on iankaikkinen elämä jo täällä - hän on pelastettu. Iankaikkista elämää ei voi ansaita, vaan se otetaan vastaan armosta uskomalla Kristukseen. Koska iankaikkinen elämä on Jumalan elämää, voimme ottaa sen vastaan vain oppimalla tuntemaan Jumalaa, lähestymällä häntä ja lepäämällä hänessä. Se voi tapahtua ainoastaan Kristuksessa, joka on raivannut uuden ja elävän tien Jumalan luo, Hebr 10:19-23.

JEESUKSEN TULEMUS 16/20

OSA 16. Usko, joka voittaa maailman

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on syntynyt Jumalasta, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka on synnyttänyt, rakastaa myös sitä, joka hänestä on syntynyt.

2. Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään.

3. Rakkaus Jumalaan on sitä, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä hänen käskynsä ole raskaat.

4. Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme.

5. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? (1. Joh. 5.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 5:1-5)

Usko voittaa maailman

1.Kaikki uskovat ovat Jumalan hengellisiä lapsia, ja on luonnollista, että Jumalan lapsi rakastaa myös muita Jumalan lapsia. Jeesukseen uskominen ei koske vain historiallista tosiasiaa. Sen uskominen, että Jeesus on Kristus, merkitsee Jumalan persoonalliseen ilmoitukseen ja Kristukseen liittyvien perustotuuksien uskomista. Sana "uskoa" esiintyy muuten nyt ensimmäisen kerran tässä kirjeessä, ja se liittyy rakkauteen, joka on apostolin varsinainen pääaihe.

2.Rakkauden aitous koetellaan. Kun rakkautemme Jumalaan on aitoa ja ilmenee hänen tahtonsa aktiivisena noudattamisena, tiedämme, että rakkautemme hänen lapsiinsa on todellista veljesrakkautta eikä vain inhimillistä myötätuntoa ja kiintymystä. Asia, jonka apostoli mainitsee 4:20-21:ssa, on nyt tarkoituksella esitetty toisin päin. Edellisissä jakeissa rakkaus Jumalaan merkitsee hänen käskynsä täyttämistä rakastamalla hänen lapsiaan. Samaa totuutta teroitetaan nyt päinvastaisella esimerkillä. Jos haluamme varmuuden siitä, rakastammeko veljeämme, on välttämätöntä kysyä, rakastammeko Jumalaa. Molemmat kohdat osoittavat, miten läheisesti rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin liittyvät toisiinsa.

3.Jos vain sanomme rakastavamme Jumalaa (4:20), sillä on kovin vähän merkitystä. Joka pelkästään "sanoo" niin, on itse asiassa valehtelija (1:6). Oikea rakkaus näkyy tekoina (3:18). "Jumalan käskyt" ilmentävät hänen rakkauttaan, ja niiden tarkoituksena on varjella meidät rakkaudessa. Kun täytämme hänen käskynsä, hänen olemuksensa tulee meidän kauttamme näkyviin. Hänen käskynsä ilmaisevat hänen olemustaan, ja rakastaessamme hänen tahtoaan osoitamme olevamme osallisia jumalallisesta luonnosta (2 Piet 1:4). "Hänen käskynsä eivät ole raskaat" ei merkitse sitä, että käskyjen pitäminen olisi aina helppoa, vaan sitä että ne eivät ole noudattajalleen taakka. Niiden noudattaminen on pikemminkin ilo ja siitä on odotettavissa palkka (Ps 19:12).

4.Maailman mielestä Jumalan käskyt näyttävät raskailta, mutta eivät Jumalan lasten mielestä, jotka ovat voittaneet maailman ja ovat saaneet mahdollisuuden noudattaa niitä. Sanomalla "kaikki, mikä" Johannes korostaa voittavaa voimaa, ei voittavaa persoonaa. "Maailmalla" tarkoitetaan tässä kaikkia niitä voimia, jotka ovat Jumalaa vastaan, vihollisuutta häntä kohtaan.

5.Johannes määrittelee voittoisan uskon. Se on uskoa Jeesukseen Jumalan Poikana. Jos uskomme Jumalan tulleen ihmiseksi, riisuneen yltään kirkkauden ja ottaneen ihmishahmon, meidän täytyy uskoa, että Jumala välittää meistä. Kristus antoi äärettömän suuren uhrin ja osoitti rakkautta, joka käy yli kaiken ymmärryksen. Se usko, joka tekee ihmisestä Jumalan lapsen, ei merkitse vain sitä, että hän uskoo Jeesuksesta yhtä ja toista, vaan ratkaisevaa on usko Jeesukseen, meidän syntiemme edestä uhrattuun Jumalan Poikaan.