Osa 10. Oikea usko ja sen vastustaja
Lapset, nyt
on viimeinen aika. Te olette kuulleet, että Antikristus on tulossa, ja niin
onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut. Siitä me tiedämme, että nyt on
viimeinen aika.
19. Meidän
keskuudestamme he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin. Jos he
olisivat todella kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet joukossamme. Mutta
pitihän käydä ilmi, etteivät kaikki ole yhtä meidän kanssamme.
20. Teillä
on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.
21. En
kirjoita teille sen tähden, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että te
tunnette sen ja tiedätte, ettei mikään valhe ole peräisin totuudesta.
22. Kuka on
valehtelija, ellei se, joka kieltää, että Jeesus on Kristus? Hän on
antikristus, ja hän kieltää Isän ja Pojan.
23. Ei
kenelläkään, joka kieltää Pojan, ole myöskään Isää. Joka tunnustaa Pojan,
hänellä on myös Isä.
24. Pysyköön
teissä se, minkä olette kuulleet alusta asti. Jos teissä pysyy se, minkä olette
kuulleet alusta asti, tekin pysytte Pojassa ja Isässä.
25. Ja tämä
on se lupaus, jonka hän on meille antanut: iankaikkinen elämä.
26. Tämän
olen kirjoittanut teille niistä, jotka eksyttävät teitä.
27. Mutta
mitä teihin tulee, se voitelu, jonka saitte häneltä, pysyy teissä, ettekä te
ole kenenkään opetuksen tarpeessa. Hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, ja
se opetus on totta eikä valhetta. Niin kuin se on teitä opettanut, niin pysykää
hänessä. (1. Joh. 2.)
(Novum
jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:18-27)
Varoitus Kristuksen vastustajista
18.Tässä
apostoli puhuttelee jälleen uskovien kolmatta ryhmää (vrt. j. 13). Osoituksena
siitä, että elettiin viimeisiä aikoja, olivat mm. ne lukuisat "antikristukset",
joita oli ilmaantunut. Tässä ei tarkoiteta sitä maailman johtajaa, josta
Johannes puhuu Ilmestyskirjan 13. luvussa, vaan kristityiksi kerran
tunnustautuneita. jotka nyt olivat kieltäneet Jeesuksen Herrana (j. 22). He
lähtivät seurakunnasta, koska he eivät itse asiassa olleet kuuluneetkaan sinne
(j. 19).
19.He olivat
oikeastaan enemmänkin eksyttäjiä kuin luopioita. Sydämessään he olivat jo
alusta pitäen olleet erimielisiä kristillisen seurakunnan kanssa. He eivät
langenneet pois Kristuksesta, sillä he eivät olleet koskaan olleetkaan hänen
omiaan. Jos he olisivat rakastaneet häntä ja tunteneet hänet, heillä ei olisi
ollut mitään syytä erota seurakunnasta.
20.Johannes
vetoaa heidän tietoonsa ja heidän omiin mahdollisuuksiinsa paljastaa valehtelijat.
Pyhän Hengen voitelun avulla heillä oli riittävästi tietoa. Hänen voitelunsa
oli pyhittänyt heidät palvelemaan Pyhää, ja he olivat saaneet tarpeellisen
voiman tehtävään. "Voitelu" oli Vt:ssa tyypillinen seremonia virkaan
vihkimisen yhteydessä ja silloin kun viran haltija oli määrä varustaa
tarvittavalla voimalla.
21.He eivät
saaneet luulla, että hän ajatteli opettaa heille sellaista. mitä he eivät
ennestään tienneet! He olivat jo kauan tienneet tarpeeksi totuudesta
ymmärtääkseen, ketkä olivat antikristuksia. Mutta Johannes kirjoitti sitä
varten, että he käyttäisivät tietoansa valheen paljastamiseen ja sen
saatanallisen alkuperän osoittamiseen. Apostoli perustaa kehotuksensa heidän
hengelliseen tietoonsa ja ymmärrykseensä. Niiden, jotka tuntevat totuuden, ei
ole vaikea ilmaista sitä.
22.Valheista
suurin on sen kieltäminen, että Jeesus on Kristus. Sillä, joka kieltää hänet,
ei ole Isääkään, vaikka yritettäisiinkin väittää päinvastaista. Vrt. Jeesuksen
sanat Matt 11:27; Luuk 10:22; Joh 12:44,45; 14:6-9. Juuri Jeesuksen kautta
ihminen oppii tuntemaan Jumalan, ja Jeesuksessa hän lähestyy Isää. Ilman
Jeesusta ei ole mitään todellista tietoa Jumalasta. Selvemmin ei voi
harhaoppisuuttaan osoittaa kuin kieltämällä sen, että Jeesus on Kristus.
23.Jos
ihmisellä ei ole Isää, hänellä ei myöskään voi olla yhteyttä Isän kanssa.
Tunnustaminen on kieltämisen vastakohta. Kumpikin mielipide on julkinen.
Tunnustaminen ilmentää uskoa ja sitä, mitä ihmisen sydämessä on. On ainoastaan
yksi tie, jota syntinen voi päästä Isän luo, nimittäin Pojan ja hänen
vuodatetun verensä kautta. Vrt. 2 Joh 9.
24.Tämä
viittaa siihen hetkeen, jolloin he kuulivat evankeliumin ensi kerran (vrt.
1:1). Apostoli kehottaa heitä pitämään sen, minkä he ovat kuulleet. Heidän
tulee juurtua lujasti siihen totuuteen, jonka he ovat saaneet. Ensin mainitaan
Poika ja sitten Isä (vrt. j. 22). Ajatuksena on se, että tunnustamalla Pojan
pääsemme tuntemaan Isän, kun taas jakeessa 23 mainitaan, että kieltäminen
johtaa Isän hylkäämiseen. Jumalan Poika on totuus, ja Jumalan sana, jonka he
ovat ottaneet vastaan, on totuus. Totuudessa pysyminen merkitsee pysymistä
hänessä, joka on yhtä Isän kanssa.
25."Tämä"
viittaa jäljempänä sanottavaan, mutta yhdistää sen samalla edellä mainittuun.
Sana "hän" on painokas. Apostoli korostaa väärien opettajien ja
oikeiden Jumalan lasten välistä eroa; jälkimmäisethän saavat iankaikkisen
elämän. Eksyttäjät kieltävät Kristuksen. Vaikka he lukevat itsensä kristittyjen
joukkoon, heillä ei ole elämää. Yhteys Isään ja Poikaan merkitsee iankaikkisen
elämän omistamista (Joh 17:3). Se on siis jotakin, minkä uskova jo nyt omistaa.
Tässä jakeessa iankaikkisesta elämästä puhutaan kuitenkin tulevaisuuteen
kuuluvana asiana, jonka Jumala on luvannut omilleen. Täydellisenä tämä elämä
kuuluukin iankaikkisuuden maailmaan. Se ei ole vain jotakin, mitä meillä on,
vaan jotakin, mihin meidän on tartuttava kiinni ja mitä kohti meidän on
pyrittävä. Vrt. 1 Tim 6:12,19.
26.On
ilmeistä, että antikristukset olivat toimineet innokkaasti eksyttääkseen
kristittyjä, mutta nyt heidät oli paljastettu eivätkä he enää olleet
seurakunnan yhteydessä. Johannes pitää kuitenkin tarpeellisena kirjoittaa
antikristillisiä eksyttäjiä vastaan (jj. 18-25). Kirjeen tarkoituksena on muun
muassa auttaa lukijoita estämään näitä harhaopettajia eksyttämästä uskovia.
27.Eksyttäjiä
vastaan heillä oli myös se suoja, jonka Jumalan "voitelu" heille
antoi. Vrt. j. 20. Tämän voitelun he saivat Pyhältä Hengeltä, jonka Jeesus
lupasi opetuslasten pysyväksi avuksi (Joh 14:16). Apostolinen sana ja Hengen
voitelu ovat kristityn aseet harhaopettajia vastaan. He olivat kuulleet sanan
(j. 24), ja ottaneet vastaan voitelun. Henki selittää sanaa, ja sanan tulee
olla ohjeena, jonka mukaan kaikki hengelliset ilmiöt koetellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti