JEESUKSEN TULEMUS 11/20

Osa 11. Jumalan lapset ja Paholaisen lapset

Ja nyt, lapset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi rohkea luottamus emmekä joutuisi häveten väistymään hänen luotaan, kun hän tulee.

29. Jos kerran tiedätte, että hän on vanhurskas, te myös ymmärrätte, että jokainen, joka noudattaa vanhurskautta, on syntynyt hänestä. (1. Joh. 2.)

Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Siksi maailma ei tunne meitä, eihän se tunne häntäkään.

2. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

3. Jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niin kuin hän on puhdas.

4. Jokainen, joka tekee syntiä, harjoittaa laittomuutta, sillä synti on laittomuutta.

5. Te tiedätte, että hän ilmestyi ottamaan pois synnit. Hänessä ei ole syntiä.

6. Ei kukaan, joka pysyy hänessä, tee syntiä, eikä kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.

7. Lapset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Joka noudattaa vanhurskautta, on vanhurskas, niin kuin hän on vanhurskas.

8. Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot.

9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.

10. Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei noudata vanhurskautta, ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei rakasta veljeään. (1. Joh. 3.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:28-29)

28.Apostoli puhuttelee tässäkin "lapsukaisia", tarkoittaen kuten jakeessa 12 kaikenikäisiä uskovia kaikissa kasvun vaiheissa. Toistaessaan kehotuksensa Johannes puhuu kuin rakastava isä lapsilleen. "Ilmestyminen" on Jeesuksen tulemus. Sanat "ilmestyminen" (verbi "faneroè") ja "tulemus (parçsia)" kuvaavat yhdessä Herran paluuta. Hän, joka nyt on poissa, tulee henkilökohtaisesti, persoonana. Hän, joka nyt on näkymätön, näyttäytyy näkyvällä tavalla. Ihmiset tulevat reagoimaan kahdella tavalla hänen tulemukseensa. Toiset ovat rohkealla mielellä, mutta toiset joutuvat häpeään.

29.Jos Jumala on vanhurskas, on luonnollista, että vanhurskautta tekevät ovat syntyisin hänestä. Lapsessa näkyy isän luonteenlaatua, koska hän on tämän luonnosta osallinen. Ihmisen vanhurskaus on niin ollen todiste uudestisyntymisestä, ei sen syy eikä edellytys. Tietämisestä on johdonmukaisena seurauksena se, etteivät Jumalan lapset saa olla tämän maailman ihmisten kaltaisia. Heidän tulee muistuttaa Jumalaa.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 3:1-10)

Jumalan lasten tuntomerkki - rakkaus

1.Jae kuuluu yhteen edellisen luvun viimeisen jakeen kanssa. Meidän vanhurskaat tekomme ovat merkki siitä, että Jumala on suuressa rakkaudessaan adoptoinut meidät lapsikseen. Hyvät teot eivät pelasta meitä, mutta ne osoittavat. että olemme armosta pelastetut. Meitä ei ainoastaan kutsuta Jumalan lapsiksi, vaan me todella "olemme" hänen lapsiaan. "Minkäkaltainen (potapos)", alun perin: 'Mistä maasta?' Isän rakkaus on niin ylimaallista, niin vierasta tälle maailmalle, että voidaan ihmetellen kysyä, mistä maasta se on peräisin. Sana ilmaisee aina ihmetystä.

2.Se, että olemme lapsia, takaa meille turvatun tulevaisuuden. Koska "olemme" Jumalan lapsia, meillä on jatkuvasti kaikki ne mahdollisuudet, joita tämä lapseus tuo mukanaan. Tiedämme kovin vähän hengellisistä ja kirkastetuista ruumiista emmekä mitenkään kykene kuvittelemaan, millaisia ne todella ovat. Mutta yhden asian tiedämme, ja juuri se on kaikkein tärkeintä: näemme Jeesuksen, ja hänet nähdessämme me muutumme. Emme tiedä sen enempää ensinnäkään siksi, ettemme pysty ymmärtämään sitä, ja toiseksi siksi että olemme vasta matkalla sitä kohti, mitä meistä lopulta tulee.

3."Toivo" on voimakkain yllyke puhtaaseen elämään. Sitä ei mainita puhtauden välttämättömänä edellytyksenä, mutta puhtaus on toivon väistämätön tulos. Kristillinen toivo ei mitenkään voi viihtyä moraalisessa välinpitämättömyydessä. Kristityn puhdistautuminen tulee ymmärtää sen totuuden valossa, että Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä (1:7).

4.Tämä on ehdoton tosiasia. "Jokainen" on sama ilmaisu kuin 2:29:ssa, jossa puhutaan niistä, jotka tekevät vanhurskauden, ja 3:3:ssa, jossa mainitaan ne, joilla on toivo. Toinen puhdistaa itsensä ja antaa Jumalan armon vaikuttaa itsessään tekemällä sitä, mikä on oikein ja vanhurskasta. Toinen taas jatkaa synnin ja laittomuuden tekemistä, vaikka Jumala inhoaa sitä. Toinen on Jumalan, toinen perkeleen lapsi (j. 10).

5.Koska Kristus oli synnitön, hänellä oli valta poistaa uhrillaan synti. Tämä oli ihmiseksi tulemisen tarkoitus. "Synnit" kuvaa niitä lukuisia tekoja, joissa ihmiskunnan syntisyys ilmenee.

6.Sanat "pysyy" ja "syntiä tekee" ilmentävät kieliopillisesti pysyvää tilaa. Kristuksessa pysyminen ja samalla edelleen synnissä eläminen on aivan mahdotonta. Yksi ainoa syntinen tekokin kyllä sotii Kristuksessa pysymistä vastaan, mutta kuten muuallakin, apostoli tarkoittaa tässä mielenlaatua ja asennetta, ei yksittäisiä tekoja. Tekosynneistä hän puhui 1:8-10:ssä. Se, joka on oppinut tuntemaan Kristuksen, ei jatka synnissä elämistä. Kristuksessa pysyminen merkitsee yhteyttä Jumalan kanssa, ja se saa aikaan halun noudattaa Jumalan tahtoa.

7.Tämä on vakava varoitus nikolaiittain opista (ks. Ilm 2:6), jonka mukaan pyhitys ja siveetön elämä oli mahdollista sovittaa yhteen. Varoitus korostaa väärien oppien vakavuutta. On mahdollista teeskennellä hengellistä elämää ja elää samalla synnissä. Se, joka tekee jatkuvasti vanhurskaita tekoja, osoittaa olevansa yhtä vanhurskaan Jumalan kanssa.

8.Jumalan ja hänen lastensa välisen jumalallisen suhteen vastakohtana on pahuuden hengen ja ihmisten yhteys. Perkele ei tietenkään ole kenenkään elämän alku, mutta hän on synnin alkulähde. Sen tähden syntistä elämää viettävä on henkisesti yhteydessä saatanaan. Synti sai alkunsa, kun saatana teki ensimmäisen kerran syntiä. Jumalan Poika tuli uudistamaan sen, minkä perkele oli turmellut. Voitollaan hän mursi saatanan vallan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että koko ihmiskunta olisi sen perusteella synnin vaikutuksista vapaa.

9.Jumalasta syntyneen on mahdotonta elää synnissä. Tässä tarkoitetaan synnin tekemistä jatkuvana tapana. Synnissä elävä osoittaa, ettei hänessä ole Kristuksen elämää. Sanonta "eikä hän saata syntiä tehdä" ei tarkoita yksittäisiä tekoja, vaan synnissä elämistä. Sellainen ei ole ainoastaan moraalista järjettömyyttä, vaan sula mahdottomuus sen elämän vuoksi, joka on tullut uskovan osaksi. "Jumalan siemen" on Jumalan Henki, joka tekee Jumalan sanan kautta työtä ihmisessä. Vrt. 1 Piet 1:23.

10.Johannes esittää lukijoilleen helposti ymmärrettävän todisteen. Hän mainitsee erään vanhurskauden ilmenemismuodon, joka itse asiassa on kaiken muun perusta, nimittäin veljesrakkauden (Room 13:9). Jakeessa 9 apostoli mainitsi, mikä Jumalan lapsille on ominaista. Tässä jakeessa hän paljastaa myös perkeleen lapset. Ero tulee selvästi esiin. Elämäntapa osoittaa, onko ihminen Jumalan vai perkeleen lapsi.