JEESUKSEN TULEMUS 9/20

Osa 9. Seurakunta ja maailma

Minä kirjoitan teille, lapset, sillä synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden.

13. Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet Pahan.

14. Minä kirjoitin teille, lapset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän. Minä kirjoitin teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka on ollut alusta asti. Minä kirjoitin teille, nuorukaiset, sillä te olette voimakkaita, Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet Pahan.

15. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä.

16. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmien halu ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta.

17. Maailma katoaa himoineen, mutta joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. (1. Joh. 2.)

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:12-17)

12.Seuraava jae osoitetaan Jumalan perheväen kolmelle ryhmälle erikseen, mutta tässä Johannes kirjoittaa kaikille kristityille yhteisesti. Jakeessa 1 hän puhutteli heitä samalla tavalla varoittaakseen heitä synnistä ja osoittaakseen, mitä Jumala oli tehnyt heidän puolestaan. Tässä hän muistuttaa oikeita Jumalan lapsia siitä, että heidän syntinsä ovat anteeksi annetut. Kun jotakin tehdään "hänen nimensä tähden", teko on hänen mielenlaatunsa ja suunnitelmansa mukainen.

13.Jakeen 12 »lapsukaiset» jakaantuvat tässä kolmeen ryhmään: isät, nuorukaiset ja lapset. "Isät" edustavat kypsyyttä ja arvovaltaa, kristittyjen muodostaman perheen vanhempia, joilla on kokemusta ja joilta voi odottaa apua ja ohjausta. "Hän, joka alusta on ollut" on Kristus. "Nuorukaiset" eivät ole yhtä kokeneita kuin isät. Perfektimuodossa oleva verbi "olette voittaneet" kertoo aikaisempien voittojen pysyneen voimassa. "Paha" tarkoittaa persoonallista pahaa, saatanaa. Voittaminen on Johanneksen kirjoitusten pääsanoja, etenkin tässä kirjeessä. Se esiintyy tässä kuusi kertaa ja Ilmestyskirjassa 17 kertaa.

14.Tämä ei ole vain edellisen jakeen toistoa. Siinä sanotaan: »minä kirjoitan», mutta tässä: "minä olen kirjoittanut". Hän vetoaa niihin, jotka ovat lapsia, muistuttamalla heitä siitä, että he tuntevat Isän. Isien kohdalla Johannes vetoaa heidän kypsyyteensä ja auktoriteettiinsa. Nuorukaisille hän puhuu heidän voimastaan ja kiusausten voittamisesta. Voiton he saivat väkevyytensä avulla, ja väkevyyden salaisuus oli Jumalan sana. He olivat käsittäneet kristillisen ilmoituksen ja pyrkivät elämään sen eettisten vaatimusten mukaisesti. Vrt. Ps 119:9.

15."Maailma" kuvaa aluetta, jota itsekkäät pyyteet hallitsevat. Se on aina taistelussa Jumalaa vastaan. Jaakob kehottaa Jumalan lapsia varjelemaan itseään maailman saastutukselta (1:27). Rakkautta Jumalaan ja rakkautta maailmaan ei voi sovittaa yhteen. Maailma on sen pahan vallassa (5:19), jonka nuorukaiset ovat voittaneet (j. 14). Jumala rakasti maailmaa (Joh 3:16), ja meidän tulee rakastaa langennutta maailmaa samalla tavalla, mutta emme saa rakastaa maailman vihamielisyyttä Jumalaa kohtaan. Sitä on mahdoton yhdistää rakkauteen Jumalaa kohtaan.

16.Tämä vahvistaa edellisessä jakeessa sanotun, ja tässä eritellään, mitä maailmassa on. "Kaikki" on yksikössä ja ilmaisee kollektiivisesti tarkoitetun asian. Mainittuja kolmea seikkaa pidetään yhtenä kokonaisuutena. "Himo (epithymia)" kuvaa voimakasta halua. "Liha" tarkoittaa langenneen ihmisen lihallista luontoa. Se käyttää ruumista välikappaleenaan. Lihan himo on meidän turmeltuneesta luonnostamme lähtöisin oleva kiusaus. "Silmäin pyyntö" kuvaa ulkoapäin tulevia kiusauksia. Silmät ovat tärkein viestintäväline ulkonaisten asioiden ja lihan välillä. Se, mitä ihminen katselee, voi sinänsä olla kaunista, mutta saattaa vallata sydämen niin, että yhteys Jumalan kanssa katkeaa. "Elämän korskeus", ylpeys tämän elämän hyvyydestä, ilmenee siten, että ihminen turvautuu omiin voimavaroihinsa ja elää ajattelematta Jumalaa.

17.Tässä on toinen syy siihen, ettemme me saa rakastaa maailmaa. Maailma on tuhoon tuomittu. Vrt. 1 Kor 7:31. Maailma ja sen pimeys on jo tuomittu, ja ihmiset, jotka ovat maailman himojen vallassa, tuhoutuvat yhdessä sen kanssa. Jäljelle jää vain yksi ihmisryhmä, ne, jotka "tekevät Jumalan tahdon". Jumalan tahdon tekeminen on kristityn normaali elämäntapa.