Osa 8. Rakkauden käsky
Rakkaani, en
kirjoita teille uutta käskyä vaan vanhan käskyn, joka teillä on ollut alusta
asti. Tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet.
8. Kuitenkin
kirjoitan teille uuden käskyn, joka on toteutunut (totta) hänessä ja teissä,
sillä pimeys väistyy ja todellinen valo jo loistaa.
9. Joka
sanoo olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä.
10. Joka
rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hän ole lankeemukseksi kenellekään.
11. Mutta
joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeydessä eikä tiedä, minne
menee, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.
(Novum
jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:7-11)
Uusi
käsky
7.Johannes
keskeyttää tässä ajatuksen tekemällä sivuhuomautuksen, jossa hän vastaa
mahdolliseen vastaväitteeseen, että kysymyksessä olisi jokin uusi oppi.
"Alusta" tarkoittaa tässä heidän elämänsä alkua kristittynä.
"Käskyllä" Johannes tarkoittaa sitä "sanaa, jonka te olette
kuulleet", sanaa joka on uskovissa (1:10). Tämä käsky julistettiin ensimmäisen
kerran silloin, kun he kuulivat evankeliumin Kristuksesta. Siihen kuuluu mm.
se, mitä on mainittu jakeissa 3-6.
8.Käsky on
samalla kertaa uusi ja vanha. Se oli olemassa silloin, kun evankeliumia ensi
kerran julistettiin, mutta siinä on aina jotakin tuoretta ja uutta. Uutta on se,
että pimeys väistyy ja valkeus loistaa. Sana "kuitenkin" ilmaisee eri
näkökohdan kuin edellä on mainittu. Kristuksen oppi ja esimerkki tekevät
vanhasta käskystä uuden, ja se toteutuu uskovassa, joka vaeltaa niin kuin hän.
Hän on totinen valkeus (Joh 1:4,9) Sanonta "totta hänessä" osoittaa,
että hän ei vain antanut käskyä, vaan käsky tuli näkyviin siinä esimerkissä,
jonka hän antoi. Se on totta myös Jumalan lapsissa, kun he ottavat sen vastaan
ja toteuttavat sen elämässään.
9.Hengellisessä
maailmassa ei ole mitään hämärää. Siellä on joko valoisaa tai pimeätä, joko
rakkautta tai vihaa. Rakkaus on arvotonta, ellei se kohdistu kehenkään - edes
veljiin. Asenteemme lähimmäisiin vaikuttaa heidän lisäkseen meihin itseemme.
Jos vaellamme valkeudessa ja rakastamme veljiämme, emme kompastele
vaeltaessamme emmekä myöskään aseta toisten tielle kompastuskiviä (j. 10).
Johannes mainitsee jo viidennen kerran tunnustuksen ja käytännön elämän
epäsuhdan (1:6; 1:8; 1:10; 2:4). Kuudes kerta on jakeessa 4:20. Kristus opetti,
että meidän tulee rakastaa kaikkia ihmisiä.
10.Johanneksen
edellisessä jakeessa korostama asia esitetään nyt vastakkaisen esimerkin
avulla. Se, joka rakastaa veljeään, pysyy valkeudessa. Hänen rakkautensa on
selvä todiste siitä, että hän on siirtynyt pimeydestä valkeuteen. Meidän tulee
vaeltaa valkeudessa (1:7), olla valkeudessa (2:9) ja pysyä valkeudessa (2:10).
Kun sanaa "pahennus (skandalon)", 'ansa', käytetään kuvaannollisesti,
se merkitsee hengelliseen kuolemaan johtamista. Sillä, joka rakastaa veljeään
ja vaeltaa valkeudessa, ei ole elämässään mitään, mikä vahingoittaisi toista
hengellisesti.
11.Ihmisen
sielullinen, moraalinen ja hengellinen asennoituminen vaikuttaa hänen
käytökseensä. Ihminen vaeltaa sen mukaisesti, millainen hän on. Pimeydessä
vaeltava ei tiedä missä kulkee, vaan on joka hetki vaarassa kompastua. Viha
tekee tyhjäksi eteenpäin pääsemisen mahdollisuuden. Tämä jae selittää jaetta 9
ja korostaa sitä, mitä siinä sanotaan kolminkertaisella vertauksella: a.
Olemassaolo - "on pimeydessä". b. Toiminta - "vaeltaa
pimeydessä". c. Sokeus - "ei tiedä, mihin menee".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti