lauantai 13. heinäkuuta 2019

JEESUKSEN TULEMUS 8/20


Osa 8. Rakkauden käsky


Rakkaani, en kirjoita teille uutta käskyä vaan vanhan käskyn, joka teillä on ollut alusta asti. Tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet.
8. Kuitenkin kirjoitan teille uuden käskyn, joka on toteutunut (totta) hänessä ja teissä, sillä pimeys väistyy ja todellinen valo jo loistaa.
9. Joka sanoo olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä.
10. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hän ole lankeemukseksi kenellekään.
11. Mutta joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeydessä eikä tiedä, minne menee, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 1Joh. 2:7-11)
Uusi käsky
7.Johannes keskeyttää tässä ajatuksen tekemällä sivuhuomautuksen, jossa hän vastaa mahdolliseen vastaväitteeseen, että kysymyksessä olisi jokin uusi oppi. "Alusta" tarkoittaa tässä heidän elämänsä alkua kristittynä. "Käskyllä" Johannes tarkoittaa sitä "sanaa, jonka te olette kuulleet", sanaa joka on uskovissa (1:10). Tämä käsky julistettiin ensimmäisen kerran silloin, kun he kuulivat evankeliumin Kristuksesta. Siihen kuuluu mm. se, mitä on mainittu jakeissa 3-6.
8.Käsky on samalla kertaa uusi ja vanha. Se oli olemassa silloin, kun evankeliumia ensi kerran julistettiin, mutta siinä on aina jotakin tuoretta ja uutta. Uutta on se, että pimeys väistyy ja valkeus loistaa. Sana "kuitenkin" ilmaisee eri näkökohdan kuin edellä on mainittu. Kristuksen oppi ja esimerkki tekevät vanhasta käskystä uuden, ja se toteutuu uskovassa, joka vaeltaa niin kuin hän. Hän on totinen valkeus (Joh 1:4,9) Sanonta "totta hänessä" osoittaa, että hän ei vain antanut käskyä, vaan käsky tuli näkyviin siinä esimerkissä, jonka hän antoi. Se on totta myös Jumalan lapsissa, kun he ottavat sen vastaan ja toteuttavat sen elämässään.
9.Hengellisessä maailmassa ei ole mitään hämärää. Siellä on joko valoisaa tai pimeätä, joko rakkautta tai vihaa. Rakkaus on arvotonta, ellei se kohdistu kehenkään - edes veljiin. Asenteemme lähimmäisiin vaikuttaa heidän lisäkseen meihin itseemme. Jos vaellamme valkeudessa ja rakastamme veljiämme, emme kompastele vaeltaessamme emmekä myöskään aseta toisten tielle kompastuskiviä (j. 10). Johannes mainitsee jo viidennen kerran tunnustuksen ja käytännön elämän epäsuhdan (1:6; 1:8; 1:10; 2:4). Kuudes kerta on jakeessa 4:20. Kristus opetti, että meidän tulee rakastaa kaikkia ihmisiä.
10.Johanneksen edellisessä jakeessa korostama asia esitetään nyt vastakkaisen esimerkin avulla. Se, joka rakastaa veljeään, pysyy valkeudessa. Hänen rakkautensa on selvä todiste siitä, että hän on siirtynyt pimeydestä valkeuteen. Meidän tulee vaeltaa valkeudessa (1:7), olla valkeudessa (2:9) ja pysyä valkeudessa (2:10). Kun sanaa "pahennus (skandalon)", 'ansa', käytetään kuvaannollisesti, se merkitsee hengelliseen kuolemaan johtamista. Sillä, joka rakastaa veljeään ja vaeltaa valkeudessa, ei ole elämässään mitään, mikä vahingoittaisi toista hengellisesti.
11.Ihmisen sielullinen, moraalinen ja hengellinen asennoituminen vaikuttaa hänen käytökseensä. Ihminen vaeltaa sen mukaisesti, millainen hän on. Pimeydessä vaeltava ei tiedä missä kulkee, vaan on joka hetki vaarassa kompastua. Viha tekee tyhjäksi eteenpäin pääsemisen mahdollisuuden. Tämä jae selittää jaetta 9 ja korostaa sitä, mitä siinä sanotaan kolminkertaisella vertauksella: a. Olemassaolo - "on pimeydessä". b. Toiminta - "vaeltaa pimeydessä". c. Sokeus - "ei tiedä, mihin menee".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti